On hienoa, että tässä nykyajan kylmässä, julmassa ja kiireisessä maailmassa riittää vielä eläinrakkaita
ihmisiä. Minulle eläimet ovat aina olleet ( kisut, koirat ja kaikki eläimet, pienet ja suuret ) niitä kaikkein rakkaimpia maailmassa. Taannoin eli muutama vuosi sitten, tuo avomieheni ehdotti minulle, että otettaisiin uusi koira. Sanoin jyrkän " ei:n " ja perustelin sillä, että koira saattaa elää 10 - 15 - vuotta, joka on pieni ikä koiralle, mutta vaatii ihmiseltä paljon sitoutumista.
En koskaan enää halua kokea koirasta luopumisen tuskaa, ja miehelläkin kun on tuo diabetes ja muita sairauksia. Koira toki voisi olla apu kävelylenkeillä yms, mutta sen vuoksi ei koiraa kannata ottaa. Minullahan edessä on varmaan vielä kisuista luopuminenkin ja se jos mikä, ei tule olemaan aikanaan helppoa. Tyttökisullakin jo korkea ja kunnioitettava ikä. Aina olen ollut sitä mieltä ja olen edelleenkin, etten koskaan pysty viemään omaa lemmikkiäni piikille. En varmasti, aikanaan tarvitsen ehdottomasti sinne ystävän tai tuttavan tueksi mukaan. Pienempänä ja nuorempana ihmettelin, kun ihmiset veivät lemmikkejään lopetettavaksi ja sitten sanoivat, että lemmikki kuoli. Itsekseni ajattelin aina, ettei olisi kuollut, jos ei omistaja sellaista päätöstä olisi tehnyt. Lemmikit ovat tosiaan tunne-asia ja olisi kolkkoa ja kylmää elää ilman lemmikkiä. Kuitenkin, jos aika kisuista jättää ennen minua, en uutta lemmikkiä tule varmaan enää koskaan hankkimaan. Ja kyllä lemmikit uneen tulevat, minuakin on edesmennyt koira käväissyt useasti unessa tervehtimässä
_________________
Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista ja niiden voittaminen
tekee elämästä tarkoituksellista