karppaus.info
http://karppaus.info/forum/

Tunteella alaspäin
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=71070
Sivu 7/9

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-03-27 18:58:25 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Uusi viikko, uusi yritys....aina maanantaina alkaa uusi mahdollisuus, viikko on elämän perusyksikkö....uusi laihdutuskuuri

7.15 herätys, 3 dl vettä

9.30: ½ pakettia pekonia (=70 g), 12 g chian siemeniä, n. 7 dl vettä

11.15: ½ pakettia pekonia, 3 munaa, 1 rkl suklaata n. 10 g (= kookosöljyä, kaakaojauhetta, mantelilastuja, karppisokeria), vettä

vettä

19.00: pannulle: 30 g voita, 56 g sika-fileetä, 41 g savunautaa ja 3 munaa, suolaa ja pippuria. Söin siitä suunnilleen 70%, sitten alkoi tökkimään ja mies söi loput. jälkkäriksi 21 g em. suklaata ja 6 g maapähkinöitä (ne loppu ny) ½ l vettä

ennen yötä juon vielä vettä

Ei vielä mitään ideaa mitä huomenna? Jääkaappi on suunnilleen tyhjä, no on siellä kermaa ja smetanaa, mutta pakstimesta löytyy jotakin.....ja munia on

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-03-28 18:10:52 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Ti 28.3.17

7.20 herätys

vettä

9.30-10.30: 12 g chian siemeniä, 140 g pekonia, 2 munaa, 6 dl vettä

14.30: paistinpannulla paistettu siemenleipä: 2 rkl kookosöljyä, 2 munaa, auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, vähän unikonsiemeniä, liraus kermaa, suolaa. syödessä päälle steviaa. vettä

vettä

17.00: 89 g koskenlaskijaa, 6 dl vettä

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-03-29 17:00:56 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

tänään

7.50: herätys, vettä

9.00: 4 pientä maatiaiskanan munaa paino yhteensä 149 g, 17 g voita, vettä

11.30: n. 200 g kukkakaalia, n. 5 g voita, n. 150 g jauhelihapihviä, n. 1 muna, n. 30 g tonnikalaa, kermaa, öljyä paistamiseen, vettä

sauvakävely 30 min, 171 kcal

vettä

17.00: 50 g savustettua nautaa (lehmää), 75 g koskenlaskijaa, 33 g em. kookosöljy-kaakaojauhe-sekoitusta. vettä

vettä vielä illalla

PS.

ny o jääkaappi tyhjä, ei ole voita, ei juustoa, ei kinkkua tai muuta lihavalmistetta, ei rahkaa, ei jukurttia, ei mitään vihanneksia. Mutta aamuksi on pekonia. Ja pieniä munia on. Ja öljyä on, sekä kermapurkin pohjalla tippa. Pakastimessa on kyllä ruokaa, mutta silti huomenna saatan käydä kaupassa! Mitäpä ostaisin. Huominen meneekin laspsenpiikana, olen Kaakelperin kanssa, ko sen äitillä, siis Tytölläni, on tentti. Kaakelperi täytti just ½ vee. Näkee mitä huomenna tulee syötyä?

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-04-03 11:39:34 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

huhtikuu menee jo vauhdilla....huh

3.4.
9.15: 3 pientä munaa = 124 g, 21 g voita, vettä
11.45: 2 pientä munaa = 94 g, 15 g nautaa, 20 g sikaa (=karjalanpaistia), 21 g öljyä, mausteena basilika, vettä

jospa nyt taas yrittäisin kiristää hiilarit aika vähiin, viikonloppuna tuli löysäiltyä.....pitäisikö sanoa repsahdettua?

tänään tulee kulutusta vähän tavallista enemmän, ko mulla ja mun miehellä alkoi aika fyysinen projekti => tuvan muuri ulos ..... lämmityskausi loppui ja kesä tulee, ei vaan pääsiäisen jälkeen kannetaan uusi takka sisään.

täällä oli eilen lastenlasten kokoontumisajot, ihana jengi: 4vee, 1vee 4kk ja 6kk

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-04-07 17:15:13 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Viikko on mennyt ihan hyvin, alkuviikko mielestäni ihan tiukasti. Tänään söin paprikan ja jukurttia, joten ei ihan nollapäivä. Nyt ei ole päiväkirjat siirtyneet blogiin, kun on ollut kaikenlaista sähellystä, luovaa toimintaa ja remppaa.

Kävin Kaakelperin kanssa uimassa, oli Tyttö kans. Mummot uimahallissa ihastelivat vauvaa. Tyttö on kyl aika kylmäverinen äiti, siitä se vaan painoi Kaakelperin ( 6kk ) veden alle ja viskasi sukeltamaan mun luo. Ko nostin sen ylös niin se oli vaan sen näköinen, että hups, tulipa sukellettua. Sitte ko Kaakelperi oli vähän viluisen oloinen, mentiin saunan alarapulle lämmittelemään, niin siinä Kaakelperi sai äitinsä tissistä kii ja rupes syömään. No joo, käyhän se niinkin.

Pitkästä aikaa tapasin Siskon ja taitaa kulua taas muutama viikko kun haluan tavata. Hän aina ihmettelee mun karppausta, kun hän syö terveellisesti. Hänen toinen tyttönsä syö grammalleen virallistieteellisesti ja toinen treenaa ja vetää proteiinia niin paljon kuin vaan pystyy, nyt lääkäri oli kieltänyt munien syönnin kun kolesteroli on vähän koholla. Kun en huolinut perunamuusia, söin vain vihersalaattia ja lohta, Sisko sanoi, että vedänkö mä kovasti herkkuja, kun olen näin lihava. Ei tehnyt ollenkaan mieli selittää paljonko herkkuja (siis tarkoitti varmaan lähinnä karkkia, keksejä, munkkeja...) syön. En tiedä mitä hän ajattelee syömisistäni, aivan sama, enkä jaksa selittää, olen mieluummin hiljaa. Eikä tämä ollut ainoa asia, mistä hän vittuili mulle. En halua tavata häntä kovin usein, mutta kun hän on ainut siskoni, niin haluan pitää vähän yhteyttä, mutta ehkä kerran kuussa on mulle sopiva määrä...tai kaksi kertaa kolmessa kuukaudessa.

Mitä herkkuihin tulee, niin saahan pääsiäisenä syödä loput joulusuklaat? Vai pitääkö osa säästää juhannukseksi? Kaikissa ei päivämääärä riitä ensi jouluksi! Vai veisinkö Siskolle, kun seuraavan kerran menen käymään?

Ny lakkas satamasta.....mun urakka ulkona on kesken....siis sinne!

Julkaisija:  mlv [ 2017-04-08 19:51:44 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Olipa reipas uimari! Onko teillä siskon kanssa iso ikäero, minulla on sisko kahdeksan vuotta nuorempi ja saan varoa etten ala komentelemaan!
Kai ne suklaat kannattaa syödä pois ennenkuin vanhenevat, saa sisko ostaa omansa.

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-04-09 08:06:22 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Me ollaan Siskon kanssa hyvin saman ikäiset, mä olen vanhempi ja hän on 1½ vuotta nuorempi. Eikä meillä ole muista sisaruksia. Olen alkanut kerätä juttuja elämäni varrelta, sillai muistelma tyyliin, ja olen todennut, että me ollaan kuljettu Siskon kanssa paljon eri reittejä heti, kun ollaan omatoimisesti jossakin käyty. Oli ennen sellainen mututuntuma, että me siskokset oltiin aina yhdessä, mutta kun kirjoitta tarinaa kesä kesältä ja loma lomalta kouluaikojakin, niin ei me olla yhdessä paljo mitään tehty, eikä me oltu silloinkaan sydänystäviä. Kuinka vieras ihminen Sisko onkaan minulle?

Nyt sitten iltapäivällä mennään syömään Pojan 30-vee synttärikakkua. Kekkuli ei tulekaan meidän kanssa, kun on ollut yöllä kuumetta. Eli Esikoisen perheestä ei tule kukaan, kun niillä on menossa yksi vuoden kiireisimmistä työjaksoista, emolehmäkarjan hiehoilla on aika poikia. Mutta Kuopus olisi tarkoitus poimia matkan varrelta kyytiin. Ja Tytön sakki tulee ja niin Kaakelperi pääsee ryömimään uuteen outoon paikkaan.

Iltapäivällä siis syön herkkuja.

Olen mielestäni pari viikkoa syönyt suht asiallisesti, mutta paino junnaa samassa. Vielä on viikko ennen pääsiäistä aikaa tiukistella.

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-04-12 12:12:53 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Sunnuntaina tuli sitten eteen se herkuttelupäivä, en edes suunnitellut kieltäytyväni silloin tavis täytekakusta, ja niin söin, ei niillä juhlilla sitten mitään karppia ollutkaan tarjolla, jos en olisi syönyt sopimatonta, olisin juonut vain laittilimpparia tai ruodussa pysyvänä vain vettä, kun en kahviakaan juo. Ei ole kyllä nuo ihmisten juhlat karppaajia varten.....vain vettä?....otatko kuumana, kylmänä vai haaleana......se siitä

Sain oikein tempaistua ja nyt on viikkojen 13 ja 14 ruokapäiväkirjat blogissa.

En ole täydellisen uskollinen ideologialleni, aijon pääsiäisenäkin syödä epäkarppia, mutta nyt sunnuntaihin asti on aikaa tiirailla hiilarien määriä.....kirjoitan ostoslistaa, mutta kun en tiedä ollaanko kahden vai tuleeko tänne 1-8 muuta henkilöä syömään herkkuja, jos varaan 10:lle ja sitten syödään ne kahdestaan, niin saattaa tulla ähky.

Eli syön mitä sattuu ainakin kerran viikossa, vaikka sanon karppaavani ja sitten kaiken lisäksi vingutan, että miksi en laihdu.....ny on sitku tilanne.....sitku pääsiäinen on ohi, niin sitten tiistaina 18. päivä alkaa taas joku uusi varsin totinen ja kovatavoitteinan laihdutus, olen tavoitteestani jäljessä ja juhannus on ihan kohta, silloin oli tarkoitus lopettaa laihudus ja olla tavoite saavutettu, mutta taitaa mennä jatkoajalle elokuun loppuun asti, siinä tapauksessa en päässyt kesäkunmtoon ennen syksyä, vai mieten se meni. Ei siinä mitään uutta, en ole vielä koskaan eläissäni ollut rantakunnossa, mutta sille kuudellekympille tän painon kanssa pitäisi päästä, oli kesä tai talvi.

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-05-20 07:41:02 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Kylläpä on ollut hiljaista: ei kirjoittlua tänne, ei blogia, ei somea. Mä oon nyt taas niin pettynyt itseeni, ei mitään itsekuria. Hyi. Nyt on viikko 20, jos...jos... ja minä painan edelleen sen saman 78, aina tulee joku häiriö elämään pääsiäisen ja vapun jälkeen on ollut hautajaiset ja äitienpäivä. Oli tarkoitus pyöräillä, mutta oli niin kylmä, että se lumisade riitti tekosyyksi ja nyt olen ollut viikon pellolla auttamassa Esikoista. Syömiset on ollut ihan mitä sattuu. Hyi. Aamulla otin yläkomerosta vanhat kesävaatteeni, jotka suunnittelin heittää pois kovasti laihtuneena, mutta turha toivoa uusia vaatteita, vanhat teltat vaan päälle. Ei mulla nyt ole oikein hyvät fiilikset. Mutta nyt pitäisi saada itseä niskasta kiinni ja syömiset kuriin, jos en onnistunut laihduttamaan (kuin 4 kg) ennen kesää, niin vielä ehtii ennen syksyä, miten siihen sitten into revitään? Näin tämä sitten-kun- ja mutta-kun-elämä jatkuu...se on mun elämää...jos kuitenkin vielä joskus jotakin muuta, sitten-kun olen saanut ruuvattua päähäni uusia ajatuksia, mutta-kun se ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut, niin tuskin se onnistuu myöhemminkään. En nyt taas haluaisi lähteä tähän vänkäämiseen mukaan itseni kanssa, mutta? ...Jos vaikka aloittaisin laihduttamisen, enkä repsahtelisi joka viikko.....Käki kukkuu lähellä, kuuluu sisällekin.

Julkaisija:  Greda Carpo [ 2017-05-20 07:57:07 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Rupea syömään silleen, että on hyvä olo.

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-05-23 21:01:27 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Niinpä kai......hyvä olo?

Mä oon nyt vähän pallo hukassa. Mulla oli suuri haave tällä viikolla laskea makrot huolellisesti....ja kissan viikset.....en mä viitsi. Voisin laskeakin, mutta ruokien punnitseminen on sen verran hankalaa, että juuri nyt ei innosta....sitku huvittaa....Ruuat olen kirjannut kyllä allakan reunaan koko ajan sillai suunnilleen, vaikkei ne ole jostakin syystä siirtyneet tänne tai blogiin. Kun kuitenkin tuo tarkka seuranta auttaa pysymään ruodussa, niin pitäisi sitä jaksaa ja viitsiä. Siksi pitäisi viitsiä, että mua kuitenkin ärsyttää nää mun läskit.

Tämän viikon alku on mennyt hiilarit suunnilleen 70 tienoilla, kun silmäilen allakan suuntaan. En nyt oikeastaan tiedä yritänkö vähentää rasvaa vai hiilaria? Makeutusaineet on nyt mulle sallittuja, jotenkin pelkkä vesi alkoi tympiä, haluan herkutella maulla? Mitä pelkkä makea maku sitten vaikuttaa, en todellakaan tiedä. Joo, joo, tiedän, että makeutusaineet ovat myrkkyä, mutta menkööt myrkkyäkin välillä, hengenvaarallista on lihavuuskin.

Ruokana on ollut kaalipataa (keräkaali, jauheliha, pekoni, sipuli), muuten on mennyt munia ja pähkinöitä ja turkkilaista myös.....mitäs huomenna? Hortaa olis piha täynnä (horsmia, nokkosia ja vuohenputkea...yms.) ja se olis nyt muotia.

Julkaisija:  Greda Carpo [ 2017-05-23 22:12:31 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

jaksamista sinne! Kaikkee ei o pakko tehdä jossei jaksa tai haluu. :D Mulla on nyt myös vähän huono kausi. Täytyisköhän ostaa salaattia, kun sitä ei vielä itsellä kasva. Kun ei enää jaksais odottaa. Mullakaan ei toi hortailu nappaa. En tiiä miks.

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-05-24 12:26:10 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Kyl joku horta on ok, mutta keitin eilen horsman versoja, kai ne oli liian pitkiä, n. 15-20 cm, ja ne oli kyl ihan sitkeitä, hyi. Ne mitä en keittänyt, heitin ritilän päälle kuivumaan, jos maistuisivat viherjauheessa, yksin tai muiden seurassa.

Paistoin lanttukuutioita voissa. Nam.

Nyt mä etsin jäätelön ohjetta.

Julkaisija:  els [ 2017-05-24 12:56:59 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

satuetainen kirjoitti:
...mutta menkööt myrkkyäkin välillä, hengenvaarallista on lihavuuskin. ...

Onko? Lievästi ylipainoiset ainakin elävät pisimpään.
Pitempään kuin normaalipainoiset ja selvästi pitempään kuin näitä kahta luokkaa laihemmat tai lihavammat.
Näin länsimaissa, jo monesti tutkittuna ja isoissa väestötutkimuksissa aina tähän samaan samaan lopputulokseen päätyen :)

Lähipiirin ilkeilyt (tahalliset tai tahattomat) on asia erikseen, ja ne toki voivat myrkyttää paljonkin, mutta muutama lisäkilo vararavintoa ei sitä tee.

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-06-18 19:42:12 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Voisin taas valittaa miten lihava olen, enkä ole onnistunut laihduttamaan, mutta eipä tuossa ole mitään järkeä. Ei ole ilmestynyt mistään tahdonvoimaa ja motivaatiota laihduttamiseen. Ei se sillä paremmaksi muutu, että haukun itseäni tyhmäksi läskipalloksi, joka ei kykene laihduttamaan. Siinä olette oikeassa, että se ei muuta mitään paremmaksi. Mutta ei onnistunut se suurella motivaatiolla ja mahtavilla haaveilla varustettu alkuvuoden laihdutuskaan. Vaikka laskin makroja ja kaloreita, en nyt vieläkään tiedä söinkö liikaa, koska kulutukseni on pieni, vai söinkö liian vähän ja ajauduin säästöliekille. Jotenkin molemmat tuntuu mahdottomilta. Söinhän kuitenkin niin vähän, että viikkojen varrella olisi pitänyt enemmän laihtua kuin 4 kiloa. Ja toisaalta, en niin vähää syönyt, että olisin säästöliekille mennyt, tai sitten sinne joutuu tosi helpolla. On sillai tietyllä tavalla pallo hukassa.

Nyt syön mitä sattuu ja tunnen syyllisyyttä siitä, että olen repsahtanut pois oikealta tieltä. Voi olla, että myrkky on minulla vain omassa päässäni. Ei nykyään kukaan läheinen huomauttele, minulle painostani, vain minä itse vainoan itseäni ja se on perintöä menneiltä ajoilta, joista on jo aikaa, mutta loukkaan mieleni helposti ja muista saamani henkiset kolhut, en vaan voi sille mitään, että ne seuraavat minua. Tämä pätee muuhunkin, ei vain ulkonäköön liittyviin asioihin.

Jos elämäntapamuutoksen pitäisi lähteä siitä, että siivoan päästäni tietyt ajatukseni pois, niin siihen en ole vielä pystynyt. Minulla on aina ollut huono itsetunto ja olen mitätöinyt itseni, siitä en ole päässyt eroon, enkä varmaankaan pääse koskaan, olen aina tyhmä, ruma, läski. Tyhmyydelleni en mitään voi, rumuuteni voisin vain peittää laittamalla itseni tyylikkääseen kuntoon, mutta läskeille pitäisi voida, pitäisi pystyä laihduttamaan, niin pitäisi pystyä.

Mitä jos annan itselleni aikaa 10 viikkoa. Kyllä olen tosi huono, jos en siinä ajassa saa pois viittä kiloa. Paitsi, että on kesä ja haluan syödä jäätelöä, niin siinä sitä taas ollaan. Joo, tiedän: voihan sitä tehdä itse karppijäätelöä ja jos menee aidan toista puolta, niin kaupasta saa kevytjäätelöä. Voihan sitä juoda vaikka jäävettä, jee.

Tiedä mitä teen tai mitä yritän, mutta olen todella pettynyt itseeni. Luulin, että tänä vuonna minulla olisi ollut tarpeeksi iso motivaatio laihduttamiseen. Alkuvuoden kova yrittäminen kääntyi jotenkin itseään vastaan, liialliseen yrittämiseen ja piiskaamiseen. Nyt on pakko todeta, että viikon kuluttua on juhannus jo mennyt, ei tullut vähemmän paksumpaa kesää, se siitä.......sitten kun.....

Julkaisija:  Greda Carpo [ 2017-06-18 21:23:06 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Ei sua voi yrityksen puutteesta soimata. Toivon että saat langan päästä kiinni taas joskus. Ja sitä ennen, anna itellesi tykkäyspeukutusta. :D

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-06-26 09:12:23 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Joo, ei yrityksen puutetta ole ollut. Mutta onko se sitten ollut vain tyhmää pään seinään hakkaamista.

Mulle iski taas eilen vitutus. Puhuttiin siskon ja äitin kanssa syksyllä olevista sukujuhlista ja siitä mitä laitetaan päälle. Meillä tytöillä on äitin tekemät kansallispuvut. Sisko sanoi laittavansa sen ja mä sanoin, että mulle ei mahdu. Sisko sanoi siihen, että on kaksi kuukautta aikaa laihduttaa, minun pitää syödä vain kurkkua ja tomaattia ja juosta päivittäin. Miksi hän sanoi noin? Hän tietää, että olen karppaamaan taipuvainen ihminen. Tarkoittiko hän, että mun pitäisi muuttaa ideologiani viralliseen suuntaan, rasvattomaan ravintoon? Entä se juoksu? Hän tietää varsin hyvin, että minä 60- lihava akka en juokse. Mutta oltiin kaksi viikkoa sitten luontoretkeilemässä yhden porukan mukana. Oltiin luonnossa 1½ vuorokautta ja käveltiin noin 30 km, huomasin, että sisko oli aivan väsynyt paluumatkalla, kun oltiin yhdessä auton takapenkillä, hän nukkui ja nuokkui puihumatta ja oli kärttyisä ja minä olin aivan pirteä. Tarkoittiko tuo juokseminen sitä, että häntä harmitti, kun minulla olikin parempi kunto kuin hänellä. Joten nyt hän tarkoitti, senkus juokset, kun siellä luonnossa jaksoit niin hyvin. Eilen oli sellaista ei mitään keskustelua, vain vittumaista vihjailua ja nyt sitten pohdin, että mitä sanat lopulta mahtoivat tarkoittaa.

Ja tänään aamulla hoksasin...... millainen se siskon kansallispuku on? Ei sitä ole alunperin tehty siskolle, vaan vallan toiselle henkilölle....Se on iso!!!! Se mahtuisi minullekin kuin heittämällä päälle!!!!!! En eilen ollenkaan muistanut mistä puvusta oli kyse.

Mutta kai nyt pitää taas yrittää....kyllä kurkun ja tomaatin lisäksi syön kotakin muuta, enkä juokse, mutta ihan oikeesti kaksi kuukautta aikaa. En kyllä vuoden alussa onnistunut siinä totisessa ja kovassa laihdutusyrityksessäni, senhän olen kirjoittanut jo sata kertaa, mutta voihan sitä yrittää uudelleen ja uudelleen....ehkä jotakin pitää muuttaa?

Onhan tässä tuloksettomassa laihduttamisessa se hyvä puoli, että en ole lisää lihonut.

Tänään aamulla paino oli 1.1. verrattuna -3 kg ja juhannuksena söin sopimattomia.

Sellainen on tilanne tänään.

Julkaisija:  Greda Carpo [ 2017-06-26 09:36:39 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Taidat ihan turhaan väännellä ja käännellä mielessäsi siskon sanoja? Saavat itteään isomman merkityksen noin. Miksette vaihda pukuja?

Julkaisija:  satuetainen [ 2017-07-01 10:38:13 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

En mä vääristele, mutta herkkä saatan olla.

Tosiasia on, että meidän välit ei ole kunnossa. Vaikka me ollaan hyvin saman ikäiset siskokset, eikä ole muita sisruksia, me ei olla oltu koskaan sydänystävät. Lapsina ja nuorina kyllä kuljettiin fyysisesti samoissa paikoissa, mutta henkisesti me ollaan oltu aina kaukana toisistamme. 1980-luvun alussa, kun alettiin perustaa perheitämme, ajauduttiin ensin kinaan ja riitaan, ei me koskaan olla toisillemme huudettu, mutta äiti on hoitanut viestinnän kahdenkesken kummankin kanssa ja saanut ajettua meidät tilaan, jossa tiedämme, että meidän välillämme on asioita. Milloinkaan ei olla tärkeistä asioista keskusteltu kolmestaan. Ja niin äiti sai lopulta ajettua meidät kauaksi toisistamme, emme ymmärrä ollenkaan toisiamme. Ja minä väitän, että koko tilanteen arkkitehti on meidän äitimme, joka edelleen elää ja jatkaa samaa peliään.

En mä halua päälleni sitä siskon pukua, koska minusta kantajalla pitää olla jokin yhteys siihen paikkakuntaan, jonka pukua kantaa ja minulla ei ole mitään sidettä Kaukolaan. Kaukolan puku on kyllä todella kaunis, ei sen puolesta.

Mitä tulee syömisiin, niin eilinen meni aivan pieleen.

:D :D :D :D :D On todella hieno juttu, että tää foorumi toimii :D :D :D :D :D

Julkaisija:  Matami-Mimmi [ 2017-07-01 10:45:55 ]
Viestin otsikko:  Re: Tunteella alaspäin

Kansallispuvun voi myös vuokrata tilaisuutta varten.

Sivu 7/9 Kaikki ajat ovat UTC+02:00
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Limited
https://www.phpbb.com/