Olen Eevantytär. Äitini nimi kirjoitettiin kyllä hienosti yhdellä Eellä ja yhdellä Iillä, Eva Stina, mutta kukapa Savon sydänmailla semoisia hienosteluja ottaisi tosissaan, niin että äiti oli enimmäkseen Eeva ja joskus myös Ieva.
Äidin äitini nimi oli Hedvig Maria, niin että Marian valikoituminen nikkini loppuosaksi on aika luonnollista.
Lillallakin on selitys, mutta se on taas ihan toinen juttu.
Aatami taas on Aatami sen takia, että hän viime kesänä otti ja toi miut todelliseen Paratiisiin, rakastutti miut paitsi itseensä, myös tähän paikkaan jolle lennossa annoin nimen Paratiisi. Ja Paratiisin isäntä on tietenkin Aatami, niinkuin vanhoista kirjoituksista hyvin muistetaan. Selkokielisesti sanottu, eikö vaan!
Vähän kangerteli tänne lähtö, Aatami pelkäsi mökkitien olevan vielä niin huonossa kunnossa, ettei ollut varmaa,
päästäänkö perille ollenkaan.
Mie taas pelkäsin, että kevät ehtii herätä ja kulua hurjan pitkälle,ennenkuin sen kehittymistä keretään seuraaamaaan.
Molemmat pelot olivat turhia, niinkuin etukäteispeloilla usein on tapana olla.
Perille päästiin parin kunnollisen pohjakosketuksen säestäminä ja auton pysäyttäessään Aatami huokasi syvään ja sanoi, että nyt voivat kämmenet lakata hikoilemasta, täällä ollaan.
Ikinäkään en ollut osannut kuvitella, että parin sadan kilometrin matkalla kevään tulo on huomattavasti Keski-Suomea myöhemmässä. Pihlajissa pienet silmut, koivuihin on tänään tullut silmin nähtävää viherrystä.
Eli kevään etenemistä ennättää hyvinkin seurailla.
Ensimmäinen ääni, mikä kuultiin, kun autosta ulos tultiin, oli - käen kukunta! Jopa tuntui somalta!
Ja heti perään alkoi "onneton" (metsäkyyhky) huhuilla, joutsenet kailottivat lahden pohjukassa - niillä on siellä pesä - ja tänä aamuna tekivät juhlallisen ohilennon, eilen illalla ja myös nyt äsken toinen, isä varmaankin, suoritti rituaalisen ohilipumisen.
Päivällä, kun tuossa terassilla istuttiin, tuli parin sadan metrin päähän lahdekkeen toiselle rannalle kurkipari, melkoista "krookkumista" pitivät.
Mie sannoin Aatamille, että pistätkö tuon tyhjä kaljatölkin tuonne (tyhjään) kylmälaukkuun, eioo ajelehtimassa tiellä ja just' sillä hetkellä kuuluin voimakas "krhjooo..." Ja mie siihen, että oisihan tuo vähän pienempikin volyymi piisannut, ja sitten vasta tajusin, että se olikin kurki eikä Aatami.
Tämmöiset on alkukuulumiset Paratiisissa. Lisäilen tänne asioita ja tapahtumia täällä olosta ja elosta. Willa siellä odottelee luutalukkoineen ja Willan päikkyyn kirjoittelen taas sitten kun sinne palajan, ei nyt hetkeen kuitenkaan.
ps. Juuri lensi toinen joutsenista kovasti kailottain ohi, voisi sanoa, että melkein terassia hipoen.
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Ihanilta kuulostavat paratiisin kuulumiset 
mukavaa 
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Kai se on niin vieras, kun sisämaan kasvatti olen.
oi mitä kuvia. Paratiisi on nimensä veroinen.
