karppaus.info

Mä tein just vähän aikaa sit toisin päin eli aloitin julkisen ruokaketjun kun viimeisessä taistossa on niin hiljaista ja mä haluan enemmän vuorovaikutusta.

Onnea hienosta painopudotuksesta!

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

Ja mä siirsin oman köökkini just sen takia tuonne salaisiin kansioihin, ettei satunnaiset matkaajat eli rekkautumattomat niitä näe. Jotain vaivaa täytyy nähdä, jotta mun syömiseni pääsee kollaamaan

_________________

This woman is made of curves and lines

18518 Nirrilä

Mulla ei oo niin salaisia syömisiä etteikö rekkautumattomatkin niitä sais nähdä.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

No ei mullakaan, mutta silti halusin sinne salaisiin kansioihin

_________________

This woman is made of curves and lines

18518 Nirrilä

Mä oon sekä että

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

Niin, tiijä onko noilla syömisillä niin väliä, mutta joskus kuulee juttuja puolitutuilta parin kolnen mutkan kautta, semmoisia joita on jutskaillut vaan täällä...

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Mulle ei oo koskaan käynyt noin.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

No harvoin ittellekkin, mutta joku toissataannoinen työkaveri on pari kertaa onnitellut jostain, jonka on kuullut työkaverin kaverilta tms., eikä asia oo ollut totaalisesti pielessä - ainoastaan voimallisesti värittynyt. Omahan on vikani, suotta huutelen kaiken ulos saman tien. Jokin vika mussa on, mutta hitonko väliä hällälläkään.

Kohta menossa karppinaaraan ja itteäni tyystin vastakkaista sukupuolta olevan, elukka- ja ihmisolioista koostuvan laumansa sekaan 'elokuvaa kattomaan'. Tahtoo sanoa, että uuvahdamme toisiimme, touhutkoon loppulauma mitä vaan. Oon aikas' naatti. Kaksissa yy-oo-pippaloissa meni vaan kaheksaa eri kakkua ja holtiton määrä graavikaloja sun muita pororullia. 'Lipsua saa, sortua ei', niin kuin enpä sano kuka ruukaa sanoa. Nyt lipsutaan, liukkaita kelejä odotellen.

Radionaarasolio (Radio Suomi) kehottaa (jos ei oo muuta tekemistä) menemään siipan kaa eväsretkelle. Komppaan hanalla, jopa kybällä. Rakastakaa toisianne, oliot. Vaikka sitten sitä peilissä vilahtelevaa.


*** Lauantain sapuskat, ruotupäivä nro 27 - joka oikeesti oli lipsahduspäivä viimeisen päälle ***

Aamiainen pipp, puolukka-mustaherukkaversio.
Lounas pakasteesta kasvis-riisimössöä extrakanalla ja kookoksella, hapankaalta
Päivällinen kaksissa yy-oo-bileissä liikaa kakkuja ja graavijutskia & sitä sun tätä
Illallinen liikaa salmiakkia, onneksi hyvässä seurassa
midnight special häirikkökauppiaan grillaama broiskunkoipi

Juomat
- maito-/kerma-/kookoskahvi x 5
- champagne x 2
- skumppa x 2
- valkkari x 3
- 3-olut x 1
- dry cider x 1

Pyöräilyt jne. lähelle ja takasin ja toisen kerran, yht. 5,5 km

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Thx mimmi, ei ollenkaan hullumpi päivä ollut tämäkään.

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Pöh, sanoisin. Kuvittelin olevani väsy, ja menin nukuskelemaan. Nukuin vartin ja yks'kaks' silmät rävähti selälleen. Olikohan tuo pikku-pikku-tuulikelissä pyöräily valkeasta mustaan keittiöön, kun kadotti unifiilikset. Vai se naaraslauman pää, joka jäi ansaitusti uneksimaan mistä lie. Ihmeellinen tapaus ko. lady. Saatan tuijotella sen silmiä ja suupieliä loputtomiin, ihan tipalla tipahtaa. En tiijä mitä sen mielessä liikahteli, kun välillä tänäänkin elokuvan sijasta tähyilin silmiinsä. Toisinaan on totaalihypnoosiin vaipumisen estämiseksi nollattava ajatukset, esim. mietittävä silmämunien rakenteita ja rekisteröitävä kummallisia pilkkumuodostelmia väriosioissa. Ja jos ajatus seisahtuu vaarallisen pitkäksi aikaa, homma korjaantuu pussailulla. Joskus naaras ittekkin intoutuu kunnolla jutustelemaan, jolloin katse kiinnittyy ihanaan suuhunsa ja sanallinen informaatio soljuu helposti korvista sisään-ulos-sisään-ulos. Tuommoisen sessionkin keskeyttää tehokkaimmin äkillinen pussausisku, minkä jälkeen pöllähtänyt vastakappale ei välttämättä enää osaa jatkaa samaa tarinaa.

Miten vaan, mutta onhan se ihana, ja joku (ei joka-) iikka on taas onnenpekka, että tommoiseen törmäsi. Suht'koht' ihanaa - eri tavalla - on sekin, että saa syyvvä kypsää rasvaista lihaoliota suoraan paketista keskellä yötä ja haaveilla huomispäivästä ja ^ ihanuuden seurasta tod.näk. spontaaneine piknikkeineen sun muineen. Taikka sitten vaan ollaan vaaka-asennossa ja hommaillaan enpä sano mitä kaikkea. Tuntuu niin hyvältä, että varmaan kohta herään ja hoksaan makaavani kerrossängyn yläpetissä pahalta haisevassa ilmanvaihtojärjestelmättömässä 20 hengen tuvassa veellä alkavan kaupungin homeisessa jääkylmässä kasarmissa 80-luvulla ja herätykseen on aikaa vartti. Rakastan sitä karppinaarasta ja syön kanaa ja haaveilen vielä vähän aikaa ja sitten nukun.

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Sinäkin olit valvonut viime yönä, iikka. Toivottavasti saat levättyä aamusta. Krokkis heräsi valvomisesta huolimatta *pim* hävyttömän aikaisin, ja lueskelee nyt sohvalla karppilan foorumia. Ukko nukkuu kuohareita pois päästään ja uskollinen ystäväni Maailman Kiltein Koira pitää minulle seuraa. Se on kovin onnellinen, kun joku heräsi silittelemään. Se kun oli jo tovin ravannut tylsistyneenä eteisessä. Ulos ei ole vielä kiire, koira alkoi torkkua, nautitaan lempeästä aamusta. Samanlaista toivon iikalle.

_________________
Vuodesta 2011
Ihmiseläimen lajinmukainen ruokavalio
En ole vielä pudonnut.

Once you have been taught to think, it's hard to stop.

Tänks, koo. Neljään tuntiin jäi unet, ja nekin oli katkonaisia. Viimeisin uni oli taas sotameininkiä, hengenlähtö oli lähellä monta kertaa... Tuommoisia nään kun hermovauriot vaivaa. Ja vaivas' tosiaan, laitan ihan eilisen lipsahtelupäivän piikkiin, tuli syötyä ja juotua miten sattuu. Mutta sinänsä ihan tarkoituksella, onhan välillä hyvä muistuttaakin itteään siitä, miten ei kannata eleskellä.

Mutta sulla näjemmä leppoisa aamu, eikä tässä omassanikaan isompaa vikaa oo. Morkkista ei jäänyt, yhdsessä lipsuttiin suht. tietoisesti... Kun mahdollinen väsy yllättää, niin silloin on päiväunien aika, ja oletan kovasti ettei mun tartte käydä niille yksin... Tivoliin ja maailmanpyörään vois' olla mahiksia sään puolesta.

Ja nyt käyn muokkaamassa tuon eilisen 'ruotupäivän' jokskin ihan muuksi.

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Ah', karppinaaraan lisäksi mielessä kangastelee pustalla kaalinpäiden kimpussa kyykkivät sukulaiskansan verevät naarasoliot. Tuommoisen lauman nähdessään kävisi helpohkosti niin kuin Huovisen novellin Leevi Sytkylle, joka kaula-aukkoon tähystellesssään jäi tasoristeyksessä junan alle, ja "kuolema siitä seurasi, hyi saakeli". Onneksi sentään meni sielunvaellukseksi. Pustalainen varhaiskaali tosiaankin ässehtii uunissa silputtuna, seassaan sipulia, valkosipulia ja zukkiinia, nesteytyksenä herkullinen luuliemi mausteineen ja päällystyksenä vaihteeksi kananpojan reisikoipia (joista myöhemmin laitellaan lisää luuliemiä...). Ei voi tulla pahaa tästä. Kuorruttelen jossain vaiheessa tomaatilla ja juustoraasteella.

Eilisen jäljiltä on jotenkin himot nousussa (muusta en puhu), taltutan mokomat sahailemalla listanpätkiä tms. Vai jokohan olis' eka päikkäreiden aika , vaiko vasta parin tunnin päästä kaalisafkan jälkeen. Vai oonko jo tivolissa silloin lämmittämässä karppinaarasta maailmanpyörän tuulissa? Äh', monimutkaista, köllähdän sohvalle mietiskelemään asiaa - ihan hetkeksi vaan.

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Jäbän kledjuun kurkkaaminen aiheutti taas kerran akuutin nälkiintymisongelman. Kaalisafkan valmistuminen vie vielä aikansa, joten ongelmatilani ratkesi parapähkinöillä. Jossakin oli ohje manteleiden paahtamiseksi, mutta hyvin toimi näille isoille jössiköillekin. Pannulle loraus vettä, ohjeen rypsärin tilalta kookosöljyä, habbissuolaa. Tässä pyöritellään pähkinöitä niin kauan että neste on haihtunut pois. Talouspaprun päällä jähdyttelyä hetkonen, ja olipahan tosi maukkaita olioita. Menetelmä passannee isoille pähkinöille kuin peukalo enpä sano minne. Isojen pähkinöiden särkemisessä on sitä paitsi jotain mystisen alkuvoimaista, voisin koska tahansa pestautua italiattarien seuraksi parapähkinäpaahtimoon... Ammatti: parapähkinänsärkijä. Ja onpahan nämä kuorineen ostetut pähkinät ihan toista kuin muovilaareista kauhotut. Jälkimmäisiin en enää kajoa niissä niin monesti tuntuvan homearomin takia - ei oo toksiinien kanssa leikkiminen. Kuorineen pussitetuissa ei ollut tippaakaan moista aromia, vaikka olivat myyntiaikansa ehtoopuolella.

Maailmanpyörähaaveet tod.näk. haihtuvat tältä päivältä, luvassa on narttupuudeliolioiden pesua ja trimmausta. Kiintoisaa, uskoisin - saisinkohan toteuttaa taiteellisia vaistojani olioparkojen kustannuksella, hmmm? Sehän nähhään, mutta naaraskarpin trimmaan varppina puudeleiden jälkeen - grrrrr...

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Valkean keittiön viettelyksistä palattuani tunki mustasta vastaan aikasmoiset aromihuurut. Hällällä oli kellon ympäri ykkösvaihteella hymyillyttä, kivasti tiivistynyttä Luukkosta (broiskunluurustolientä). Olin muuan tunti aiemmin imeskellyt nelisen tuntia poreilleista luuolioista enimmän irtonaisaineksen, njam. Nyt ei muuta kuin satsi siivilän läpi astiaan ja jääkaappiin. Huomenissa rasvakerros on pinnassa, sen poistan ja käytän johkin, jäljelle jää kirkkaan kellanruskeanoranssi hyytelö, joka on ah' hyvää kastike- tai liemiainesta. Luukkosessa oli mukana habbista ja pikkutsilejä perinteisten sellerinvarsien ja sipuleiden asemesta. Mutta nämä kokonaisina, jottei tuu liian ärmättiä - hedelmäiset aromit saatiin kuiteskin liemeen talteen. Ravitseva tuote, sen ikään kuin aistii.

Kohta lähden aistimaan unihyytelöä; hiukka nukutusta ilmassa, kun edellisyö oli mitä oli ja jonkinlaisia aktiviteettejakin tulin harrastelleeksi iltasella...


*** Sunnuntain sapuskat, ruotupäivä nro 28 ***

Aamiainen munakas savukilohaililla, juustolla, maksamakkarallá, tomaatilla
Lounas broiskurääppeitä Luukkosen keittelyn ohessa, paahdettuja parapähkinöitä
Päivällinen kaali-kasvis-kana-uunipataa, juustobiittejä
Illallinen Valkean keittiön kermaista possu-zukkiinipataa, feta-tomaattisalladia

Juomat
- maito-/kerma-/kookoskahvi x 3
- hanavesi x 2
- rooibos-/teemotti x 1
- virggis x 1
- lightmehu x 2

Pyöräilyt jne. keittiöiden väliä, kauppareissu 6 km

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Ahhhh. Sitä tää oon ny nih hienosti osannu vierottautua tält voorumilta, että oikeestaa ainoo kledju, jota jaksaa lueskella on tämmöne ihq rakkausvuodatuskledju. Rakkautta ku ei oo täs määilmassa liikaa - ikinä.

Sitä ite keneki tarttis saada aina välillä rakkautta. Ja oishan se kiva jos joskus roihahtelis oikein kunnolla, mutta nöyrä tyytyy vähään. Jatkakaa!!!

Samat on maistelunhimot kuin eräällä toisella pari viikkoa sitten. Tosin ei ollu (harmillista) kalakakkuja, lihaversio oli kylläkin mmmmmmaukasta.



Joku täällä valvoo ja tietää olevansa pississä (siis siinä nesteessä, ei Pikku-Iikan Salainen Seos -mausteessa) huomenna kun pitäis jaksaa muuttaa. No, kahvin voimalla ja jos ihan kauhiaksi menee niin sorrun energiajuomaan...

Ja mie tunnen Maailman Kilteimmän Koiran, ei taida olla sama kaveri kuutenkaan kun NK:lla. Ja saattaa olla että saan adoptoida sen tuossa syksymmällä, mikäli omistajansa tilanne ihan kerta kaikkiaan menee siihen että hän ei voi hauvelille tarjota sen ansaitsemaa kotia. Mie taas... Mitäpä muutakaan syksyllä olis kuin aikaa... Öllöteltäis yhdessä koiran kanssa muksujen ollessa koulussa/eskarissa, tehtäis pitkiä lenkkejä metsässä ja haisteltais mielenkiintoisia jälkiä. Hän kuuntelis eronneen akan murheita ja laittais kuonon miun polvelle kun itkettää (sen hän osaa), heiluttais häntää riemusta kun muksut on kotona... Hän on kyllä sellainen terapeutti ettei tosikaan. Ikävä on kun en ole vuoteen voinut hoitaa häntä, ei sovi kerrostaloasunto siihen.

_________________
huh'

Käskystä, tseta. Ainaskin nautittiin pitemmän kaavan mukaiset päiväkahvit aina niin kiihkeiden työntekosessioiden lomassa. Nyt raukasee, vaikka muka päiväunet sisältyi kaffetuokioon. Noissa yhteispäikkäreissä on vielä kehittämisen varaa...

Mikähän ihmeen vierottelutarve sulle ylipäätään iski, älyäppä häntä.


On nuo koiruusoliot vaan omanlaisiaan kaikki. Eilen trimmailtiin toista narttupuudelia, siinä se enimmäkseen napotti asennossa silityslaudalla jokseenkin pitkän ajan silmissään huolestuneenluottavainen katse. Mitä lie päässään liikahdellut homman aikana - ei voi tietää - mutta ihan kuin jotain älyllistä kuiteskin. Tällä kertaa toimin mukamaste mäkin olion lohdutusterapeuttina, mutta saattoi se oikeesti toisinkinpäin mennä.

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"

Jos sä et voi kurkkia jäbän päikkyä kun tulee nälkä, niin tän sun päikyn kanssa on mulla vähän sama. Ei tule perinteinen nälkä, mutta miehen nälkä Kuulostaa niin kivalta toi teidän päiväpäikyttely ja iltapäikyttely ja pusuttelut

_________________
A wise man never knows all. Only fools know everything. (Afrikkalainen sanonta)
"Viisaat etsivät totuutta, mutta hölmöt luulevat löytäneensä sen.” (Napoleon)

Semmoista se parhaimmillaan on, ettei malttais' irti pysytellä oikein millään. Harmittavasti noita työhommia välissä kuiteskin, etenkin tuolla naaraspuolella - eikä se pysty aavemaisiin liukenemisilmiöihin ihan niin sujuvasti kuin mä. Kaikki kahvi- ja päikkäri- ja pussailutuokiot tahtoo venyä äärimmilleen ja vähän ylikin. Sit' on tietty muunkinlaisia huollettavia elukka- ja ihmisolioita, joilla on tarpeensa, yötkin olis' enimmäkseen nukuttava jne. jne., niin että vaativaa osaa olla tämä rakastuselämä. Mutta kyllä se palkitseekin, en muuta sano (vaikka yleensä sanon kaiken ja liikaakin). Huh', meinas' tässä tulla jo kaamea kaipuu, mutta tulossa on kuin onkin iltakahvit, että eiköhän ens' yöstäkin selvitä.

Yöstä puheen ollen, edellinen oli ihan uskomaton. Viimeinen muistikuva kellosta oli klo 23.30 ja sitä seuraava klo 8.58, eli yheksän ja puoli tuntia katkeamatonta unta. Semmoinen on aikamoista mulle, oli paikat ihan jumissakin aamulla, niin että oon varmaan nukkunut samassa asennossa koko ajan. Olikohan alla ihan pikkuisen univelkaa, hmmm...

Meinasi tulla itku kaks' kertaa tänään, ekkana lounaalla, tokkana päivällisellä. Eilisellä laitettu kaali-kana-kasvissafka vaan oli niiiin hyvää. Karppinaaraskin eilen maistoi ja ihmetteli missä kaali on? No, tuote oli hautunut tuntitolkulla, joten varhaiskaali enimmäkseen katosi johonkin, mutta maku onneksi jäi. Muu maku tuli luuliemestä, kamalasta valkosipulimäärästä jne... Kanassa ei oo säästelty. Ja huolimatta siitä, että kyseessä on kananpoikapohjainen tuote, ei kysymys ole rasvattomasta kevyttuotteesta. Juustossakin löytyi, syödessä lisäksi sinihomesilmä. Ja ihan vähän äsdeetä... Tätä on vielä huomisen evääksi, aatteleekin asiaa niin kaipaa töihin klo yhdeksitoista . Kaverinaan söin salaattia, jossa tomaattien, fetan ja kalamatojen lisäksi pannulla voissa paistettua kesäkurpitsaa ja sipulia, parapähkinöitä puolikkaina - oon tosi innostunut näistä kuorineen hankituista, kun eivät maistu homeelle pätkääkään. Seesamiöljyä muutama tippa kastikkeeksi, nam nam.

_________________
- pikkuiii... "Hui hai"