(...) Annan olion mietiskellä uunissa hyvän kotvasen, sitten asettelen allensa jotain nopeammin valmistuvaa. Mennee tässä vielä aikaa, mutta sehän on pelkkää harhaa (etenkin lounasaika...).
Non'nih'. NIH! sanois' zeta. Tipun alle tekaisen kasvisruokaa. Jäbä ei ikinä kai tekis', mutta muistelen kuiteskin tämän idolini joskus maininneen erääksi suosikikseen zukkiinilasagnen. Reseptistään en tiijä mittään, mutta asettelen vuokaan pitkittäin siivutettua zukkiinia ja juustohöylällä napsittuja porkkanaslaissejakin ja sellerinvarsibiittejäkin yhdessä paksun kerma-juustoraaste-paseerattutomsku-luuliemi-vitlök-mustapippuri-yrttikastikkeen kaa. Ei tartte olla meedio tajutakseen, että syöhän tuota aamuyöllä, kun ei oo parempaakaan tarjolla - se kanaoliokin siinä päällä retkottaa... Tottahan syömisessä tarttetaan hitosti munaa - habbiksen takia -, mutta keltäpä ei semmoista löytyis' jos oikeesti näläkä on. Itketään sitten jälkeenpäin (kirjaimellisesti).
Mamachi kirjoitti:
Naapurit tykkää yökokeista
Saavat nyt luvan kitua. Just' kun luulivat ettei ikinä enää... Äh', ne on kivoja ihmisiä. Kokkailevat mokomat ittekkin (leipomisosastoa...).
(...) mutta asettelen vuokaan pitkittäin siivutettua zukkiinia ja juustohöylällä napsittuja porkkanaslaissejakin ja sellerinvarsibiittejäkin yhdessä paksun kerma-juustoraaste-paseerattutomsku-luuliemi-vitlök-mustapippuri-yrttikastikkeen kaa. Ei tartte olla meedio tajutakseen, että syöhän tuota aamuyöllä, kun ei oo parempaakaan tarjolla - se kanaoliokin siinä päällä retkottaa...
Ei mun tartte kertoa, minkälaista herkkua nämä tuotteet on. Ihan pöljää kehitellä lisää tarpeettomia laatusanoja. Onpahan hyvää ja sillä siisti. Sitruunalla ja habbiksella aateloitu tipuolio ja nämä juustoiset kasvikset. Jonkinlainen ruuanlaittovisio mulla on - siihen tulokseen oon tullut. Etten tartte reseptejä, kunhan heittelen aineksia astioihin ja aina tulee syötävää. AInaskin itte syön, useimmat ei pystyiskään...
Nyt se tämän yön ylläri. Alan olla jo pikkuisen nukkumaanmenovalmis, mutta kuiteskin: Musta keittiö on myyty. Ei oo ollut myynnissä, mutta yks'kaks' vaan joku käveli sisään ja halusi ostaa... Passaa oikein hyvin tilanteeseen, joten kiinni vetää. Ylläoleva oli viimeinen safka jonka täällä tein. Huomenna jo siirtyy tavaraa keittiöstä varastoon, ja rakenteita pirstotaan ja kasataan, pientä viilailua tarttetaan ostajan iloksi näjetsen. Ruuanlaitto mahdotonta, mutta kai mut' joku (enpä sano kuka) ruokkii jos nätisti pyydän.
Jos ei oo mustaa keittiötä, niin ei oo Mustan keittiön paljastuksiakaan. That's it. Mutta olihan mulla mukavaa tämä vuosi ja kahdeksan kookoo (ei sen enempää). Välillä meni överiksi, kun en aina malta pysyä housuissani (nahoissani pysyn kuiteskin). Välillä katosin, välillä tipahdin monttuun, josta nostitte mut' ylös. Hitosti kiitoksia. Ihmeellinen väline tää karppifoorumi, on tuottanut sielunniveliin reilusti dynamiikkaa - Mt. Everestiltä Mariaanien hautaan ja takasin, ees' taas'. On laittanut kehon uuteen uskoon (homma puolivälissä) ja tarjonnut naarasolioiden silmiä lähietäisyydeltä ihmeteltäviksi (muista ruumiinosista en puhu). (Ja ties' missä meen just' nyt.) Seikkailuja ja jännittäviä tilanteita on riittänyt - harrastelin jopa maakuntamatkailuja muutamaan otteeseen, ihan vaan kattelemassa miten muualla kokkaillaan
piparimuru kirjoitti:
Eipäs nyt nussita pilkkuja (vaan jotain muuta? ), sie kokkaile vaan (luusoppaa) omasta päästäs. Senkin kaikkien keittiöiden uljas ritari.
Tämmöistä sanoi joskus mun rakkaimmista rakkain karppikollegani. Se aina tietää kaiken (niin kuin mamakin [ja munkkiskin kun se vielä oli täällä {missä se on...?}] ja Iines totta kai... ja äh' suokaa anteeksi etten voi nimetä teitä kaikkia ihQja). Lukevat rivien välejä, niin kuin joku jota en kerro tässä enää. Mutta hei, joskus joku toinen kertoi:
MaryPoppins kirjoitti:
Höpö-höpö! Rivienvälit on pelkkää ilmaa.
Snif... Ja ne oli siinä sitten. Oli ja meni. Elämäni ihmeellisimmät hetket.
Eikä mitään kaipailuja tähän (niin kuin tsetakin kledjussaan sanoi), pliis'. NIH'! Ootte olleet enemmän kuin quu välissään olevia iillä alkavia. Mutta ei kai huolia: nikkini ei katoa minnekään, ja jossain vaiheessa kotiutunen jonkinväriseen keittiöön, ja tuskin maltan olla hiljaa sielläkään. Nähtäväksi jää, väristä ei oo haisuakaan (ihan vielä). Sitä paitsi, hitto vie: ties' vaikka ostaja jatkaisi tätä kledjua, voinhan ehdotella pimatsulle... (kuiteskin ehdottelen [en sano mitä]).
Tämä tolskailu oli nyt tässä. Kauheen haikee olo. Ootte kaikki maailman toiseksi ihanimpia... Kaikki paitsi pyöräily ja rakastaminen on turhaa (purjehdus ja ruuanlaitto ok). Lupaan jatkaa molempia täysillä (en purjehdi). Rakastakaa toisianne tekin - tämä on käsky...
Laitan loppuun tilanteeseen sopivan biisin - niin ettei teidän rakkaat (mahdolliset) lukijani tarvitse laittaa yhtään mitään.
Mun osalta tämä kledju:
tiks' lukkoon.
[MUOKS] P.S. Suurteoksen vääntö jatkuu edelleen... [MUOKS_2] Ja sekin vielä, että hyvin alkanut kuukauden kestänyt ruotuilu tietysti jatkuu edelleen.
Liittynyt: 2006-01-28 22:23:42 Viestit: 1363
Paikkakunta: Wherever I lay my ass
TIKSistä huolimatta: Maailman toisiks ihanin Ii: Muistit minutkin! Oon ihan että sillee hyvällä tavalla. Kaikkea parasta ja paljon pyöräilyä & rakkautta (itsekin taas kaivanut fillarin tallista ja kahtena päivänä polkenut jopa 30 km yhteensä (tarpeeksi paljon mun pyrstölle näin äkkiseltään), rakastaa olen yrittänyt koko vuoden sitäkin ahkerammin ) sinulle!
_________________ "Elämä ei ole pelkkää juhlaa. Se on myös ruusuilla tanssimista."
-Karppausta maaliskuusta -05 lähtien.-
Mutta, saattaahan käydä niin, että törmään johonkuhun karppiin ja alan valutella punaisia merkkejä pitkin näyttöruutuja. Hillitkää mua silloin, ettei mee ihan överiksi - sohvan alus on lähempänä kuin tuumme ajatelleeksikaan. Saattaa käydä niinkin, että törmään johonkuhun epä-, jopa antikarppiin ja unohdan hyvät käytös- & ruokailutavat ja foorumin - näinkin on käynyt, mutta skeptinen oon että kykenisin jatkoon, ellei olio oo käännytettävissä max kolmen treffauksen aikana. Ja vieläpä *niinkin* saattaa käydä, että hyydyn jostain lääketieteellisestä syystä - sekin on nähty ja väijyy kaiken aikaa. En kuiteskaan tahdo uskoa moista, mutta etäinen kunnioitus pitää säilyttää.
Kaivoinpa naftaliinista tämän päiväkirjan, ihan vaan tuon pikkuisen kiusaksi. Ja siksi, koska tämän ketjun uumenista löytyy kaikkea hassua, -joka kuulemma ketjun omistajaa nolottaa, mutta minuu lähinnä naurattaa.
Koska, muutaman tunnin kuluttua päivä kääntyy numeroihin 6.8. Ja se on päivämäärä, jolloin 11 vuotta sitten maapallon tasapaino järkkyi hetkeksi erään kohtaamisen takia. Jonka loppu on historiaa.
Tätä päivää tänä vuonna vietellään Oulussa päin. Oi niitä aikoja kun etäiltiin ja reissailtiin. Jossain vaiheessa iikka jumittui Karjalaan yhä pidemmäksi ja pidemmäksi ajaksi kerrallaan, sit se vaan jäi sinne. Naimisiin karattiin 29.2.2016. Kohta jo toinen hääpäivä käsillä. . Siinä muutama ällöhymiö vanhojen aikojen kunniaksi .
No ollaan me ällöjä edelleen...
Muuten elämä on mennyt tässä. Ollaan edelleen ylipainoisia. Iikalla on nyt menossa hyvä draivi ja hän on päässyt kiinni hyvään ruokavalion ja liikunnan kanssa. Miulla on nyt jäänyt taas hunningolle, mutta kyllä tämä tästä. Olen selättänyt pahimmat ajat teini-ikäisten äitinä, vaihtanut työpaikkoja ja opetellut uutta muutaman vuoden välein, aloitellut yamk-opintoja ja niin edelleen. Tekosyitä ehkä, mutta... elämää. Hetkeen tarttumisen opettelua. Tilanteita, joissa on äidin sydän ollut haavoilla ja joista on yhdessä vaan puskettu eteenpäin yksi päivä kerrallaan. Tullut keski-ikäiseksi ja siihen vaiheeseen, kun ihmisiä alkaa tippumaan ympäriltä. Vanhuksia luonnollisen poistuman kautta, mutta myös oman ikäisiä, syöpää ja sen sellaista. Harmaantuvia hiuksia, ryppyjä, kuumia aaltoja. Seuraavia sukupolvia. Biologinen mummo en ole, mutta lapset joita osaltani olen kasvattanut, on nyt pikkulasten vanhempia.
Painelenpa nyt iikkani viereen. Pussaan sitä. Hyvää yötä!
edit. Eikun ne ällötykset löytyykin seuraavasta Mustasta keittiöstä, osasta 3. Linkki ylempänä
Liittynyt: 2007-03-24 17:49:23 Viestit: 34362
Paikkakunta: Helsinki
Mukava kuulla teistä Elämä mennä vilistää välillä, mutta muistoja onneksi on olemassa paljon. Ja päikyistä voi palauttaa mieliin sitten nekin jotka voisi vähän nolottaa.
Lainaa:
Naimisiin karattiin 29.2.2016. Kohta jo toinen hääpäivä käsillä.
Luulisi että tuosta hieman useampi tulisi kuin se toinen. Onnea ja iloa teille jatkoon
_________________ Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa Blogissa lisää
Mukava kuulla teistä Elämä mennä vilistää välillä, mutta muistoja onneksi on olemassa paljon. Ja päikyistä voi palauttaa mieliin sitten nekin jotka voisi vähän nolottaa.
Lainaa:
Naimisiin karattiin 29.2.2016. Kohta jo toinen hääpäivä käsillä.
Luulisi että tuosta hieman useampi tulisi kuin se toinen. Onnea ja iloa teille jatkoon
Kiva kuulla teistäkin, ja kaikkea hyvää jatkoonkin : ) Meillä samanlainen hetki oli laskiaisena, josta aikaa on kulunut jo maailmankaikkeuden ratkaisuluvun verran.
_________________ Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla. We are 90% microbes and 10% human. Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: AhrefsBot ja 20 vierailijaa
Et voi kirjoittaa uusia viestejä Et voi vastata viestiketjuihin Et voi muokata omia viestejäsi Et voi poistaa omia viestejäsi Et voi lähettää liitetiedostoja
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Muistit minutkin! Oon ihan että 
sillee hyvällä tavalla. Kaikkea parasta ja paljon pyöräilyä & rakkautta (itsekin taas kaivanut fillarin tallista ja kahtena päivänä polkenut jopa 30 km yhteensä (tarpeeksi paljon mun pyrstölle näin äkkiseltään), rakastaa olen yrittänyt koko vuoden sitäkin ahkerammin 
Tikkanan taustalla seuraan kuinka vilahtelet täällä. 
. Siinä muutama ällöhymiö vanhojen aikojen kunniaksi 
Hyvää yötä!
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Mukavaa kuulla teistä. Hyvää jatkoa!