Tästä se lähtee. Taas. Intoa täynnä ja motivaatio kohdallaan. Kuten aina ennenkin. Miksi aiemmat kerrat ovat sitten päättyneet? Pohditaanpa.
Ensimmäisen kerran aloitin jo v. 2007. Olin syönyt tätä ennen hiilaripainotteisesti ja vähärasvaisesti. Kasviksia en juuri käyttänyt, vaan ateriani koostuivat esim. makaronista ja jauhelihasta. Tai puolivalmisteista. Tai pakasteista. Karppasin kolme kuukautta. Ruoka oli minulle aivan liian rasvaista ja raskasta, lopulta ällötti niin paljon, etten kyennyt enää. Palasin vanhaan. Tai no en ihan, sillä kevyttuotteiden aika oli ohi. Rasvaakin pystyi syömään, kun sitä sai vetää hiilareiden kanssa.
Se hyvä puoli tässä oli, että kun aloitin seuraavan kerran vuonna 2011, ei rasvainen ruoka tehnyt enää ollenkaan pahaa. Karppiruoka ei ällöttänyt, vaan oli itse asiassa todella hyvää. Miksi en aloittanut jo aiemmin? No, olihan siinä välissä raskaus, jolloin oli vedettävä kaksin käsin hiilareita. Ihan oikeasti, yksi päivä teki mieli makaronia, vedin sitä pelkän ketsupin kanssa ison, kukkurallisen lautasellisen! Mutta karppaus alkoi hyvin ja jatkui puolisen vuotta, laihduin tavoitepainooni ja motivaatiofarkut menivät jalkaan. Mihin se sitten nyt kaatui?
No, vauva täytti vuoden ja alkoi syömään samoja ruokia meidän kanssa. Ongelmallista. No, mitäpä jos tehtäisiin niin, että syödään hyväkarpisti. Voidaan tehdä makaronilaatikkoa täysjyvästä, kunhan siellä on paljon kasviksia ja iso salaatti sen kanssa. Ei kai pari leipää aamuisin haittaa, kun aamupalat on muutenkin niin vaikeita. Ja jos tehdään sellaisia ruokia mihin voi lapselle keittää vaikka perunaa erikseen, niin syödään me ilman. Ihan kaunis ajatus, mutta eihän se niin mennyt. Takaisin vanhaan tässä tuli palattua ja lapsi syö huomattavasti terveellisemmin kuin me, ja karpimmin.
Miten nyt välttää nuo virheet? En tiedä. Mutta yritetään. Ainakin nyt tiedän, etten pysty syömään terveellisesti, jos sallin kiellettyjä ruokia normaaliruokavalioon. Se on muuten jännä, että pystyin syömään kuitenkin esim. töissä jotain kaupasta haettua karjalanpiirakkaa ja vetäistä energiajuoman tai viikonloppuna syödä jopa pizzan, jos ei ehtinyt tai jaksanut laittaa ruokaa. Tämä ei sotkenut karppiruokavaliota, vaan palasin seuraavalla aterialla ruotuun. Mutta heti kun sallin hiilarit normaaliruokavaliossa, homma meni överiksi.
No, tämä turvonnut ja plösö olemukseni on hyvä muistutus siitä miten siinä käy. Ehkä sen avulla nyt pystyn tähän. Motivaatiofarkut ei mene enää jalkaan, vaa'alla en ole uskaltanut edes käydä. Olen normaalipainoinen, eli kyse ei ole kuin muutamasta kilosta, mutta tämä olo ja olemus, yök.
Siispä, huomenna se alkaa. Uusi elämä.