Jäipä onneksi emakonutareet tekemättä. Kanawokkia tyttären kanssa syötiin ja uunissa on sitruunalohi ukkoa varten paistumassa. Wokissa oli seesamiöljyssä paisteltua jeeraa, korianteria, cashewpähkinöitä, siinä kieriteltyjä kanankoivista leikattuja lihoja ( tarttee kyllä mennä vihdoin veitsikauppaan, kerp..., mimmosia suomalaisia huippuveitsiä, ei auta terotus, ei hiominen) parikymmentä minuuttia induktiolla alimmalla lämmöllä, sitten sekaan nauris- ja porkkanatikut, kookoskerma ja sambal oelekiä ja taas haudutusta. Olipas hyvää, vaikka itte sanonkin.Tytär noppi kaikki kananlihat, jäljelle jäi porkkananaurissekotusta, syötän sen ukolle lohen kanssa. Loppuosa koivista vielä kattilaan hautumaan huomisen sopanpohjaksi. En saanut viimeyönä millään unta ja otin , hölmö, kolmen aikaan nukahtamislääkkeen. Heräsin, tai paremminkin, minut nostettiin pystyyn puolilta päivin ja loppupäivä on mennyt haukotellessa. Eilisen ihmesienen nimi kuitenkin löytyi, oli viherkaulussieni, eikä päätynyt pataan, digikuva-arkistoon vain.
Oliskohan hyvä laihdutuskonsti nukkua iltayhdeksästä kahteentoista päivällä? Ei ainakaan ehtis kovin monta ateriaa syömään.
Lohdutuspuppua, joopa joo. Laitoinpa keittäen vanhanajan(melkein) makkarasopan. Naurista, porkkanaa, muutama peruna, purjoa, bataatti, pippuria, lipstikkaa ja persiljaa. Makkarana oli Tapolan lisä- ym aineeton lenkki. Kyllähän tämä soppa vatsan täyttää, muuta siitä ei oikein voi sanoakaan. Illaksi taidan tehdä jotain kermaista ja hyvää kalkkunasta ja uunijuureksia lisäksi. Eilisen aterian koristeena oli karamellisieniä, eli mausteliemeen säilöttyjä suppilovahveroita. Jalosti hyvän jauhelihakastikkeen ja vihannekset todella gourmet-ateriaksi.
