karppaus.info

Eipä tee mieli mennä puntarille, tuli syötyä ja juotua oikein olan takaa. No, nythän sitä sitten palataan ruotuun ja kaurapuuroon. Eipä vaiskaan, jääpi puuro väliin. Aamiaiseksi oli yksi näkkileipä mätitahnalla ja pari mukia kahvia. Puolen päivän aikoihin kolme kananmunaa keitetynä ja lohipasteijaa, tomaatti. Ukko menee töihin klo 17:oo ja sitä ennen höyrytetettyjä kananfileitä, vihanneksia, salaattia ja kappi kuhvia, eikun kuppi kahvia. Iltapalalla keitettyä kananmunaa ja makrillia ja mukillinen teetä. Luomulakritsiteestä tuli tosi omalaatuinen jääteenautinto, muut syljeskeli lavuaariin, minusta se oli hyvää.
Eilispäivänä ei ollut kuin yksi lämmin ateria: bataattikesäkurpitsasosekeitto johan soseutin myös purkillisen herkkusieniä ja paketin Koskenkor.. eikun laskijaa ja lisäsin viimeksi ison kasan katkarapuja ja tuoretta hienonnettua tilliä. Olipa mahotoman hyvää. Välipaloina ja muina aterioina oli vain salaattia, kurkkua ja tomaattia ja verensokerit olivat koko päivän sopivalla tasolla.

Heinäallergia kukkeimmillaan ja kolmen lääkkeen yhdistelmäkään ei tuo tullessaan muuta kuin helkutin pitkät yöunet, jotka katkeavat muutaman tunnin välein raivoisaan aivastus, nenänniisto ja syljeskelysessioon. Haluttais nukkua vaan koko ajan eikä ajatus oikein jaksa juosta, minusta nyt puhumattakaan. Viisi mukia kahvia on tullut tänään nautituksi ja yksi kupillinen partaäijää mustikkasoseen kera, niin ja kolme paistettua kananmunaa, verensokerit ihan kohtuullisia, mutta muuten olo on tosi pökkelö. Tähän ei auta huonot eikä hyvät hiilarit, astmalääkkeiden ansiosta sentään henki kulkee vaikka ajatus ei kulkiskaan. Ei jaksa edes miettiä viikonlopun menuta.

Häränfileetä, valko- ja salottisipulia, punaviiniä ja herkkusieniä rautapadassa, iso salaatti ja vissyvettä. Niin ja muutama uusi peruna. Olihan hyvää lauantaievästä, vaikka ei tehnyt hyvää rasva-arvoille. Illalla sitten kananfileetä, paprikaa, kesäkurpitsaa, kookoskermaa, tuoretta korianteria suoraan puutarhasta, rosepippuria ja ruokajuomana Tarapacaa.
Verensokerit koko lailla kohdallaan, mutta voi jessus, että sormet haisi ja maistui luteelle, eikä edes kolme käsienpesua auttanut asiaan.

Aamiainen meni kahvikupillisella. Päiväruokana kanakeitto; rintapaloja, bataattia, purjoa, persiljaa, varsiselleriä, julmetun isoja kreikkalaisia papuja, sitruunaruohoa, soijakastiketta, sekalaisia mausteita ja lautaselle smetanaa.
Hyvää, eikä nostanut sokereita paljoakaan.
Illalla tuli vieraita, oi ja voi, pullaa, kakkua, mustikkapiirakkaa, metukkajuustopaprikaleipiä, kahvia monta kupillista ja aivan taivaallisen makuista konjakkia. Sokerit heilahti jokseenkin korkealle.

Maanantaiaamuna kiireessä kuppi kahvia, tomaatti ja kurkkua. Kaupungilla porochiabatta, melkein ranskiksen kokoinen ja kyllä tuli pölvästille massu kipeäksi. Kahvilassa nyt vain ei ollut mitään järkevää vaihtoehtoa. Ensi kerralla pyydän sen kylmäsavuporon , salaattia, tomaattia, kurkkua ja majoneesin lautaselle ilman sitä hirmusen kokoista leipää. Majoneesi oli kahvilan omaa tuotantoa ja maistui poron kanssa tosi hyvältä.
Iltapalaksi pieni kanafile, muutamaa väriä paprikaa, tomaatti ja vesikrassia ja mukillinen teetä.

Ei ainakaan vielä putoa housut jalasta, joten ei kannata mennä vaakaa kurkkimaan.

Ei tosin paino, mutta 30.000, tai onneksi vain osa niistä, mehiläistä. Ette ikinä arvaa mistä niitä putos ja miksi vois Luontoiltaan pistää lähettäen kuvat: "Mitä nää on?" Voi herramunjee, alan jo uskoa äitiäni joka sanoi että vain hullut muuttavat maalle.

Piipusta?

Nimmarilla "pari vuotta sukupolvenvaihdosmehikonhoitajana... sitten tuli varroa"

Tässä torpassa ei ole sataan vuoteen kasvatettu moisia, kuusi vuotta sitten irrotettiin kamiina, siitä lähtien mokomat ovat pesää rakentaneet. Hunajaa varmaan tippuis hormista, mutta mehiläiset ovat pikimustia, ei se hunajakaan varmaan sen kummempaa olis. Voi ja voi ja voi.

Kyllä täällä silti vielä pörrää nurkissa pikimustia , päästään pyörällä olevia
olntoja. Kuningatar ja ainaskin 34570 työkkyriä, lastenhoitajaa ja toukkaa muutti uuteen asuntoon muutaman kilometrin päähän.Minäkin sain purkillisen kimaltelevaa, juoksevaa uuden sadon hunajaa. Karppi tai ei , tänään juodaan kunnon iltateet hunajan kanssa. Voinpa antaa maistiaisia koirille ja kissoillekin iltakermaviilin sekaan.

Siitä lähtien sitä on valvottukin. Rottweilerillä kumma, karvaton ja jotain vuotava läntti niskassa. Ihmeteltiin ja laitettiin putsausainetta kuohumaan, ei ilmeisesti ole kipeä, kun sain pitää handuni. Eläinlääkärille soitettiin kahdeksalta ja johtuu kuulemma punkinkarkotusaineesta. Jaahas! Onneksi se pläntti on siellä niskassa ettei pääse sitä nuolemaan tai raapimaan. Ihme kyllä hännän tyveen ei tullut, samaa ainetta sinnekin jakelin, eikä tullut springerspanielillekaan mitään karvanlähtöjä. Tänään ei ole enää pyörinyt nokimustia alivuokralaisia nurkissa, ihmeen kilttejä sinänsä, kukaan ei saanut pistoksia. Olivatko niin pökerryksissä kun saivat tulta ja tulikiveä( kuumaa vesihöyryä ja savua) joka tuutista? Toivottavasti viihtyvät uudessa kotipaikassaan eivätkä enää muuta ihan taloon asumaan. Ruokailut on olleet vähän retuperällä, kahvia ja vissyä ja kurkkua ja tomaattia... Tänään on jo vatsa kipeä kaikesta kahvinlatkimisesta. Taidanpa keittää kananmunia ja syödä silakkarullia aamiaiseksi. Päivällä lohta ja höyryvihanneksia. Illalla kaurapuuroa. Eikä enää kahvia, ihan vaan yrttiteetä ja vettä ja Nexiumia.

Ihan kunnon närästys, talletin eilen itselleni ohjelmaa tänään katsottavaksi ja meidän tekniikaninselli aamulla hävitti sen. Miksi , oi miksi, sen piti edes sitä katsoa, kun ei ohjelman aihe ole ikinä sitä kiinnostanut? Ihan kaikki asiat menee päin anusta, taidan alkaa mässäillä . Isännän tuomia läskilöllerölihapiirakoita, vehnämössöriisipiirakoita, huonoa makkaraa ja jälkiruoaksi padallinen vehnävelliä. Palanpainikkeeksi koppa kaljaa ja jotain imelälikööriä. Verensokerimittari piippais "too hi'tä" ja kyselis"ketones?".
Ei pääse edes mustikkametsään, siellä oli hillittömän kokoisia mustikoita ja paljon. Voi saakutin, saakutti!!!

Sataa joka välissä ja silti nenä vuotaa ja kutisee hillittömästi. Viime vuoden toiseks viimeiset mustikat tuli syötyä kaurapuuron ja vehnänleseiden kera. Kyllä kannatti, verensokerit 16,8. Niin sitä syödään virallisterveellisaamiaisia, ei lisättyä sokeria eikä edes rasvaa.
Päivällä sitten porokeittoa, ei perunaa ja rehuihin käärittyjä konisauruksen suolasavusiivuja.
Illallisella tomaattia, uunimunakoisoa lihavihannestäytteellä ja pari teekupillista, verensokerit ennen iltapistosta 8,6.
Nyt on pakko mennä hakemaan järeämpää kalustoa nenänniistoon, eläköön allergia! Ja eläähä se,..tana.

Palvilihamunakas ja tyttärelle katkarapusamanlainen illalliseksi. Hyvää ja vatsaan koskee. Join terveellistä grapetuoremehua ison lasillisen, sain c-vitamiinia ja vatsakipuja. Aamiainen oli pari luomujälkiuunipalaa, goudaa ja kurkkua ja kahvia tiätty. Päivällä tomaattia, kurkkua, salaattia, kolme silakkarullaa, joista piskit söi kaksi ja jälkiuunileipäpala. Välipalaksi yksi pala mustikkapiirakkaa uuden sadon mustikoista, eivät ole vielä ihan kaikki kypsiä, mutta isoja kuin mitkä. Puolitoista tuntia metsässä ja 12 desiä marjoja: yksi mustikkakiisseli ja kaksi piirakkaa ja partaäijän kanssa ihan "raakana" iltapala-annos eilen iltana. Rottweiler veteli suoraan pensaista varmaan litran verran ja spanieli kyttäs mun poimintasankoani, siitä olis saanut helpommalla. On ne aika velikultia tai siskokultahan se toinen on.
Metsässä vaeltelu on taatusti parempaa verenpainelääkettä kuin apteekista haettu, kohta on kanttarellejakin vaikka kuinka paljon. Hurraa muuten, housut on löysät, mutta puntariin en mene ennenkuin ne putoavat jalasta.

Silti käytiin mustikkasienimetsällä. Auvoisa takaisintulo kaupan kautta, eivät yhtään tuijotelleet olentoa joka oli märkä haaruksiin asti ja ylhäältäpäin vyötärölle. Löytyi kolme kanttarellia ja toista litraa mustikoita, siis sieltä metsästä, kaupasta taas löytyi paketillinen jäätelöpuikkoja. Koirat söi niistä puolet heti kun kotiin päästiin. Märkä koira muuten haisee ihan kivalle. Aamiainen oli kahvimukillisten saattama juustojälkiuunileipä ja insuliinia 26 yksikköä. Metsäretken jälkeen lisää kahvia ja kaksi juustometukkakuntonäkkäriä ja tietysti jäätelöpuikko.
Päivän ainut Ateria oli höyrytettyä lohta kanttarellien,hehe, kera, uusia perunoita (omia), bataattia, parsakaalia pelkillä yrttimausteilla ja voita kastikkeena. Meni siinä pullo vissyäkin. Iltasokeri on 9,8, insuliinia 28 yksikköä, kuppi teetä ja mustikoita partaäijällä on vielä suunnitelmissa.

Viikko alkaa ihan loistavasti, on nukuttukin muutama tunti. Alkuyö meni aivastellen ja niistäen, koiratkin pakeni toiseen huoneeseen, pelotti varmaankin emäntä, joka kiljui kaiken aikaa:" HÄSSIII, HÄSSII, HHÄÄÄSSSSIII!" Silmät ja naama on turvoksissa ja kutiaa ja suutuspäissäni söin vielä kahvin kanssa yökötysdonitsin. Sormet oli kuin siirapilla valeltu ja suussa maistuu ähvänälle. Olis nyt tällä viikolla edes vähän sateetontakin aikaa, mustikat huutaa metsissä:"Hae minut, ja minut kanssa!" Nyt täytyy jo olla isompia kanttarellejakin, koirien kanssa ei ole ihan mukava vaeltaa märässä metsässä ja yksin sinne ei viitsi mennä, kanttarellikoira Nesto on ihan hyvä kumppani tälläiselle puolisokealle ja havaintokyvyttömälle.
Tekee ihan kauheasti mieli grillipihviä kanttarellisipulikermakastikkeessa.
Tarttee varmaan laittaa kuivattuja tatteja kermaan turpoamaan, jos ei vaikka metsään pääsekkään. Onhan sekin ihan hyvä korvike sienenhimossa. Eikä tarvitse perunoita, vähän paistettua kesäkurpitsaaa ja ehkä raastettua uutta porkkanaa, jota on pyöritelty valkosipulivoissa paistinpannulla(tämä colon irritabile). Verensokerit ovat olleet jo useamman päivän ihan järkevällä tasolla, mutta olen valitettavasti? palannut vanhaan tapaan ja yhden lämpimän aterian vuorokausirytmiin.
Se vain jostain syystä tuntuu parhaimmalta. Useamman aterian päivävauhdilla tuntui aina täyteen tupatulta ja suoraan sanottuna koko päivä oli yhtä ruoantekoa tai suunnittelua. Olen varmaan joku välimerellinen ihminen, kun siestan pito ja pääateria vasta illalla ovat ihan luonteva ja sopiva juttu. No, nyt alkoi aurinko paistaa ja minä tyttö, hehheh, lähdet metsään! Koppa ja koirat föliin ja menoks.

Metsäreissusta( monta hehkeää eriväristä kärpässientä, pieniä hallusinomitä lie madonlakkeja ja kaksi mikroskooppista kanttarellia) ja kotiasema kutsuu: tytär sai epilepsiakohtauksen, äkkiä kotia. Onneksi ei tarvittu ambulanssia. Edellisestä on jo sentään aikaa, taisi olla toukokuun lopulla. Aina ne ovat yhtä kauheita, aina tekee mieli vain huutaa, mitä varten , mitä varten, ei enää, rakas Jumala, ei enää. Lääkkeet on vahvimmat mahdolliset, niitten syöminen ja syömisen tarkailu on tytölle ihan kauheata. Ei saa kysyä, ei saa vahtia.. Kivaa...
Eihän tämä ainakaan ruokakeskustelua ole, muttei ole ruokahaluakaan.

Mitään ei tee mieli, aamulla söin silti puoliväkisin rehuja ja tonnikalaa. Puolen päivää maistui suussa elttaantunut kalanrasva, päivällä kuppi kahvia ilman mitään ja litra vettä ja paracetamolia. Neljäs päivä päänsärkyä, eikä loppua näy. Iltapäiväksi isäntä oli paistanut jauhelihaa ja vihanneksia Tulihan sieltä jotain haarukoitua.Nyt otan ison lasin maitoa ja lisää paracetamolia ja painun pehkuihin. Ötyä vaan, kaikille tasapuolisesti!

On tämä kuiva kesä yllättävän märkää. Kesäkurpitsat eivät tykkää hedelmöityä, kukat vain mätänevät ja putoavat pois. Jättikurpitsassa näkyy onneksi olevan pari pallonalkua, pitäisköhän viedä niille sateenvarjot? Ja jokapaikkaan tunkevien etanoiden varalle tervattu ympyrä ympärille. Jos olisin etanansyöjä, kyllä riittäis proteiinia.
Aamupala jäi syömättä, heräsin nukahtamislääkkeiden ansiosta vasta puolilta päivin. Ensimmäinen ateria oli lasi maitoa ja paracetamolia, päänsärky jatkuu vieläkin. Kuntakeskuksen torilta löytyi kaalirapia, keltaista kesäkurpitsaa, kukkakaalia ja uusia porkkanoita, joista rottweiler söi heti muutaman. Kaupasta paketti Koskenlaskijaa ja porsaankyljyksiä ilman luuta.
Käytiin ihan ulkoterassilla kahvilla, isännälle juuri uunista otettu sahramipulla ja minulle kaurasämpylä. Tai rottweileri sen söi ja osan sahramipullastakin.
Kotona kuorin rapin ja bataatin, ne siivuina uunivuokaan ja taas osa rotikan kitaan, homejuustoa väleihin ja porsaat päälle ja uuniin, ai niin , kermä meinas unohtua, kuohukermaa liruttelin kasviksille jonkun verran , hyvin vähän mausteita ja uuniin 175 asteeseen. Sillä välin pilkoin kukkakaalin ja toisen bataatin, ja taas osa syöpölle raakana, vähään veteen induktiolle pariksikymmeneksi minuutiksi. Pehmeitä olivat, paketti koskenlaskijaa, vähän suolaa ja pieni loraus soijaa ja hilavitkuttimella soseeksi. Omalle lautaselle sarviapilan ja sinimailasen ituja, kermassa ja homejuustossa muhineita kaalirapin ja bataatin paloja, kaksi kyljystä, jotka maustoin vasta lautasella. Kyllä oli hyvää, tyttärellekin kelpasi kun ei ollut liiaksi maustettua. Kumma ilmiö sinänsä. Ihminen, joka on aina pitänyt maustetusta ruoasta, ei enää haluaisi juuri mitään mausteita. Johtuneeko epilepsiasta vai epilepsialääkkeistä? Itse epäilen lääkitystä. Niitä on nyt kahta lajia ja yksi lääke toisen lääkkeen aiheuttamiin sivuvaikutuksiin!!! Sivuvaikutukset, joihin ei ole lääkettä, ovat koko lailla omalaatuisia. Muun muassa ruokahalun katoaminen, tyttö on laihtunut parikymmentä kiloa, makuaistikin katosi yhdessä välissä, yksi kokeilluista lääkkeistä lisäsi kohtauksia ja sai aikaan hirveitä raivareita, toinen nyt käytössä olevista lääkkeistä laskee kalsiumin määrää jne...
Tällä hetkellä on tärkeätä saada tyttö syömään ruokaa, jossa ei ole lisäaineita ja suuria määriä sokeria, tarpeeksi kalsiumia ja D-vitamiiniä sen sijaan pitäisi löytyä, ja hyvää makua ilman suuria maustemääriä. Kinkkistä ?

Iltapalaksi kukkakaalibataattijuustokeittoa ja pari paksua Halloumiviipaletta ilman leipää. Ajattelin vielä siemasta ginitonicin ilman giniä. Onhan sitä siinä nautintoa kylliksi yhdelle päivälle.

Hirveä tuli tänään syötyä, kermaa ja homejuustoa kastikkeessa, sienisalaatin ja kaalisilpun ja basmatiriisin kera. Aamupalana (hyi hyi) ukon tuoma munkki ja kaksi ämpäriä kahvia. Alanko minä lipsua?
Välipala jäi melkein väliin, pahanlaatuinen allergiakohtaus sieniretkellä ja jouduin soittamaan ukon hakemaan. Lääkkeitä, kahvia ja pullo vissyä siinä meni ennen kuin tilanne rauhoittui.
Iltapalaksi, korjaan yöpalaksi, partaäijää ja mustikoita, lääkkeet ja vissyä.
Taas on menossa pullistumisperiodi, kroppa kerää nestettä ja paino pikemminkin nousee kuin laskee. Tilasin aineenvaihduntaa kiihdyttävää teetä, saas nähdä onko siitä apua? Verenpainelääkkeestä poistettiin nesteenpoisto, nousi verenpaine kun sai kaikenaikaa laukata pikkulassa. Nyt sitten juostaan teen takia, mites se aineenvaihdunta muuten kiihtyis? Teetä on tullut juotua litrakaupalla kaikenlaisina versioina, se on varmaan jäänyt jonnekin varastoitumaan kun on niin pullero olo.

Äh, olis kyllä ollut paras sanoa. Kampelaa, kanapataa ja vihanneksia ja salaattia. Kauhea olo vatsassa vähän ajan päästä. Kurinaa, pörinää ja vääntelyä koko helkkarin ilta. Kerpeleen natriumglutamaatit ja muut maunlisät, niitä pitää tunkea joka ravintolaruokaan. Kampelassa sentin paksu sahajauhokuorutus ja kaksisenttiä pinaattijauhomussua sisällä, kana ei kai olisi maistunut miltään ilman tuntuvaa suola ja aromivahvennelisäystä. Puolen tunnin kuluttua sitten kyllä muistin miksei minun kannata syödä ravintolassa. Ukkokin totesi että kyllä kotona olisi saanut parenpaa ruokaa.

Nyt ne helteet taas alkoivat, hyvä niin! Saattaapi tulla kesäkurpitsoistakin jotain satoa, eivät ole suuremmin tykänneet sadeilmoista. Tänään on tarjolla kahden kaalin sosesoppaa, sienisalaattia ja kanansuikaleita höyryparsakaalin kera. Eilen söin valtavan annoksen kaalilaatikkoa, eikä yhtään vatsa valittanut. Höyrytin yhden kurttukaalin ensin pehmeäksi, sitten keitin sitä vähän aikaa etikalla maustetussa vedessä ja tuuppasin uuniin ruskistetun jauhelihan ja siirappitilkan kanssa. Mausteena valkopippuria ja suolaa, liemenä keitinvettä. Ensimmäisenä päivänä söin sitä possupihvin ja sienisalaatin kanssa ja eilen ihan paljaaltaan. Sääli että loppui, lämmittäminen vain paransi makua. Teetä on tullut juotua litratolkulla, en ole kyllä huomannut mitään kovin kummosia aineenvaihdunnan kiihtymisilmiöitä. Taitaa tulla ulos lähinnä ihon kautta näin kuumalla.