karppaus.info

Hei! Ensinnäkin, onko tämä foorumi vielä aktiivisessa käytössä? Olisin ehkä halunnut liittyä ja mennä sokeririippuvaisten klubiin, mutta siitä klubista on viimeksi puhuttu viime vuonna kysyen onko sitä enää, ja 2011 siihen liittymisestä.. Onko sitä enää, kannattaako rekisteröityä?

Sitten se suuri asia. Kun tekee mieli repsahtaa. En oletakaan, että kaikki ymmärtäisivät tunnetta, mutta siihen ei nyt vaan riitä se että ajattelee kuinka paljon terveempi ja hoikempi olen ilman sokeria. Taustaa on bulimiasta/BEDista, mutta vuosiin ei ole varsinaista oireilua ollut - suuria määriä on tullut syötyä muttei pakonomaisesti ahmimalla. Mietin että liittyykö tämä tunne nyt siihen kuitenkin... Kun tuntuu että ihan sama kaikelle muulle, mutta pitäis saada se suklaa/karkkipussi. Että ihan sama sitten painanko kohta 150 kiloa, ihan sama terveydelle, ihan sama kaikelle kun se sokerisuklaa on vaan niiiiiin hyvää (mukamas). Se sokerihumala, joka hetkeksi lievittää muuta olemisen tuskaa. Kauhea morkkis tulee tietenkin jälkeenpäin. Mutta ei sekään tunnu nyt niin isolta kuin himo, halu!

Että, niin. Mikä auttaa kun maku on niin tottunut sokeriin ja siirappeihin, ettei mikään marja tai kerma ole hyvää (ilman kunnon sokerihuntua)? Pidän kyllä esim. lihasta ja kasviksistakin, mutta ei mikään pekoni korvaa kunnon toffeen imeskelyä.. Ei ole sama syödä kurkkutikkuja kuin sipsiä tai ranskalaisia. Että vaikka miten sanoisi ja kääntäisi, minusta nämä epäterveelliset herkut maistuvat hyvältä. Yleensä paremmalta kuin karppiherkut.

Mikä on tilanteesi makeiden syömisten suhteen silloin kun et repsahda?
Silloin kun olet 'ruodussa' eli et lipsu, käytätkö silloin keinomakeutusaineita?

Makeatoleranssi nimittäin laskee todella nopeasti heti kun lakkaa syömästä makeutettuja - siis MYÖS keinomakeutettuja - ruokia ja se tekeekin sitten sen, että ihan vaikkapa vain kotimaiset mustikat kermavaahdon kanssa maistuvat ihan riittävän makealta tyydyttääkseen makeanhimon. Ja sokeri/keinomakeutetut ruuat alkavat maistua samalla liian makeilta, ällöttäviltä.

Tämä on ehkä se helpoin keino päästä eroon/ vähentää makeanhimoa. Pelkkä kuohukerma maistuu makealta suuhun, samoin vaikkapa ne mustikat, kun makeatoleranssi on tipautettu alemmaksi.

Repsahdusmielitekoa pitää yllä se, että ei laske sitä makeatoleranssiaan, eli karpatessakin makeuttaa sitten ruokia keinomakeutusaineilla.
(minkä lisäksi keinomakeutusaineet lihottavat...)

Tämä on tietysti vain yksi mahdollinen juttu, voi toki olla muitakin syitä ja niihin sitten apuja.
Muistelen että tällä foorumilla jotkut ovat raportoineet että makeanhimon yllättäessä runsasrasvainen karppi välipala on auttanut.

P.S. Tämä foorumi siirtyi jokin aika sitten uudelle palvelimelle, luultavasti se sokeririippuvaisten ketjukin on edelleen olemassa, en vain itse muista mistä se löytyy.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Tarkoitatko ASA Anonyymit sokeriaddiktit -ketjua? Täällä ollaan vielä.

Pahassa makeakoukussa olleena voin kertoa oman kokemukseni, että siitä koukusta voi kestää tosi kauan päästä, mutta se palkitsee, kun vain jaksaa yrittää, vaikka välillä repsahtaisikin. Mahdollisimman pian vain takaisin kunnon ruokiin.

Itselle pahinta on glukoosi-fruktoosisiirappi kaikissa olomuodoissaan - ja sitähän on melkein kaikissa teollisissa tuotteissa. Se aiheuttaa minulla sitä hallitsematonta himoa. Makeutusaineet pitävät himoa yllä, kuten Toisinsyöjä jo mainitsikin.

Itsellä on eniten auttanut suoliston pöpökannan muokkaus sellaiseksi, joka ei niin makean perään huutele. Siis hapankaali, venäläiset suolakurkut, kefiiri, muut hapanmaitotuotteet, ym. hapatetut ruoat mukaan jokapäiväiseksi ravinnoksi.

_________________
Vuodesta 2011
Ihmiseläimen lajinmukainen ruokavalio
En ole vielä pudonnut.

Once you have been taught to think, it's hard to stop.

KOeta aluksi lisätä ruokaasi ihan yltiömäärät kunnon rasvaa. Voi tai kuohukerma ovat helpoimpia, jos ei ole muihin asiallisiin eläinrasvoihin ja niiden kokkaukseen tottunut; vaikkapa grillibroilerin jämistä keitetty liemi rasvoinen on kanssa aika hyvä alku. Ainakin meikäläisellä sokeri näyttää olevan merkki rasvan puutteesta sapuskassa... tai toisinpäin, rasva riittää pitämään jos jonkinlaisia turhia haluja kurissa, niin pöydäössä kuin kaupassakin

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Kiitos vinkeistä!

Näin vähän ounastelinkin, että makeutusaineet tekevät sen mahdottomaksi. Aloitin siis taas karppauksen pitkästä aikaa maanantaina. Tarkoituksella ketoosi, ja sen kautta makeanhimot pois. Alkuviikko meni ok, ja aika suurella rasvamäärällä (20g hh / alle 100 g protskua / 200 g rasvaa). Sitten ostin lightlimua. Koska voishan sitä nyt muka ihan vähän lipittää.. No ei voinut. En muista että aiemmin karpatessa olisi ollut näin vaikea alku! Että pari kolme päivää vaan pysyy kuosissa ennen kuin hyppää taas hiilarijunaan. Muistelen että aiemmin vaikein on ollut nimenomaan se pari ekaa päivää ja sitten himot katosi. Ja nälkä. Eli tuli ketoosi. Mutta nyt pitää yrittää uudelleen sinnitellä, ja ilman sitä limsaa.

Hienosti sitä osaa kyllä aina itselleen perustella että MIKSI voi luistaa..

Katselin että Uudet karppiklubit -osiossa oli keskustelu että sokeririippuvaisille oma klubi, mutta siellä keskustelu oli laantunut jo vuosia sitten. En löytänyt tätä ASAa? Ehkä haku ei vielä toimi oikein.

Minä sokerista eroon totutellessani käytin täältä saamaani hyvää vinkkiä: kun tekee mieli syödä jotain makeaa, syökin jotain rasvaista. Jos himo jatkuu, niin uudestaan vaan jotain rasvaista. Vaikka juustoa. Tai voilla voideltua juustoa. Ja aterioiden pitää olla täyttäviä ja tarpeeksi rasvaisia. Tämä on tärkeää. Juuri siitä himot monesti lähtevät, kun ei ole tarpeeksi ravittu.

Vakuutan, että voit päästä sokerista eroon. Jos kerran minä pystyin pääsemään, pystyy kuka vain! Olin mahdoton mielitekoilija, ihan tahdonvoimaton. Jos söin yhden keksin, oli aiiiivan pakko ottaa lisää. Ei ollut sellaista tilannetta, että olisin syönyt vain sen yhden ja jättänyt siihen. Sama suklaan kanssa, ja karkkien, vaikka oikeastaan harvan karkin mausta oikeasti tykkäsin silloinkaan! Samoin leivän kanssa: pakko syödä leipä toisensa jälkeen, vaikkei edes ole mikään nälkä...

Hieman apua oli siitä, että jo ennen karppausta paransin ruokavaliotani jotensakin hiilaritietoiseen päin ja käytin rasvaa pelottomasti, jos ei vielä ihan karppimääriä. Silloin ruokavalio vielä vaihteli ja repsahduksiakin tuli, leipään ja makeaan. Mutta hiljalleen ajan myötä sokerinkäyttö väheni kuitenkin.

Kun aloitin kunnolla karppauksen, jätin aika lyhyessä ajassa kaiken runsashiilarisen pois vaan. Ja käytin tuota niksiä, että söin rasvaisen palan aina kun oli sietämätön mieliteko. Muiden puolesta en voi sanoa, mutta itsellä toimii parhaiten on/off-mustavalkoisuus: helpompi olla syömättä yhtään sokeria kuin syödä vain vähän. Kun vähän aikaa, muutaman päivän ehkä vain, on kokonaan ilman makeita, himo helpottaa.

Sittemmin hölläsin hieman ja söinpä sokeriakin taas silloin tällöin, joskus söin liikaakin. Mutta vähitellen se väheni ja onnistui aina vaan paremmin. Nykyään olen sitten siinä onnellisessa tilassa, ettei makea enää maistu. Syön viikonloppuisin muutaman karkin/suklaapalan tai palan kakkua, mutta joka kerta myös harmittelen, että eihän tämä maistu yhtään niin hyvältä kuin joskus ennen. En enää saa hurmaavia herkkuhetkiä makealla, vaikka yrittäisin. Sen sijaan taivaallisin makuelämys minulle ovat kasvikset voissa...

Siis pitkäänhän siinä kesti ja kompasteluja tuli. Toivottavasti se ei kuitenkaan masenna ketään yrittäjää, vaan voisi ennemmin ajatella niin päin, että hyvin on toivoa itselläkin vaikka olisi jo pitkään taistellut.

Hyvä olisi myös se, ettei sokeriton elämä tuntuisi silkalta kieltäymykseltä, "nyt en saa syödä enää mitään hyvää". Etsii itselleen parhaat karppiherkut, ja keskittyy ajattelemaan mitä kaikkea voi ja "saa" syödä.

_________________


Ken uskovi toteen, ken unelmaan,
sama se, kun täysin sa uskot vaan,
sun uskos se juuri on totuutes -
usko poikani unehes!

Tässä on linkki sokeriaddiktien ketjuun
viewtopic.php?f=1&t=59694

_________________
Vuodesta 2011
Ihmiseläimen lajinmukainen ruokavalio
En ole vielä pudonnut.

Once you have been taught to think, it's hard to stop.

Usein, jos on jokin mieliteko, niin se voi johtua nesteen puutteesta, eli on jano. Vettä lasilleen niin ok.

_________________
Apteekissa on jonoja ilman minuakin.
Luontaistuotekaupoissa ei ole jonoja.