Hei.
Vuosia sitten useamman vuoden ketokarppasin ja olo oli aina hyvä ja paino pysyi kurissa.
Reilu viisi vuotta sitten jätin tupakan pois ja se pirulainen lopulta laukaisi kilpparin vajaatoiminnan (en syytä savuttomuutta vaan sitä että tupakalla pilasin rauhasen ja lopettaminen sitten teki tehtävän loppuun..)
Sen myötä alkoi voinnit huonontua ja paino nousta.
Kyllähän sitä pikkuhiljaa hiilarimaahan tie vei. Kovan väännön ja etsimisen jälkeen löysin vihdoin lääkärin joka kokeilla löysi että minulla on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus. Lääkärin kanssa ruvettiin etsimään tasapainoa thyroxinilla. Kilppariarvot parani ja lopulta huomasin olevani raskaana. Paino oli tuossa vaiheessa jo viitisentoista kiloa ylipainon puolella joten ei tullut yllätyksenä se että minulla oli raskausdiabetes. Se lopulta osottautui tälläselle syömishäiriöiselle ihmiselle onnenkantamoiseksi (jos sellaista voi sanoa..). Motiivi ja tarkat ruokailusäännöt ja neuroottinen sokerin mittaaminen teki sen että en ottanut painoa juurikaan koko raskauden aikana. Viikko synnytyksen jälkeen paino oli pari kiloa vähemmin ku raskaudena alussa. Eli olen se ärsyttävä nainen joka voi kertoa tuota tarinaa.. mutta sitä tarinaa en sitten enää kerro mitä imetys on tehnyt. Lapsen syntymän jälkeen kaikki puhuu siitä miten kilot vaan sulaa kun täysimettää mutta täällä ne vaan rupesi kertymään. Kilpirauhanen tietenkään ei enää pelitä kunnolla, arvot heittelee ja olot vaihtelee.
Ilman selkeitä ohjeita huomaan että elän kuin pellossa ja syön kaiken mitä eteen tulee. Keväällä itkukirkussa yritin vetää tiukalle ketoosiin ja ekaa kertaa elämässä olo oli supersurkea, veikkaan että johtuu imetyksestä jota vielä tuossa vaiheessa tein useasti päivässä.
Onko olemassa kohtalotovereita, vertaistukea?
Alan olla aika rikki. Aina on voinut luottaa että tämä on toimiva ruokavalio mutta nyt tuntuu että sekään ei enää auta
.