karppaus.info

Sorry en jaksa kännykällä rassata ylimääriä pois. Mutta oletpa tosiaan tarkkaan lukenut kaiken mitä sulle olen kirjoittanut. Olen useammankin kerran kertonut kuka lääkäri pohjoisessa hoitaa ja hoitaa hyvin ja ei välttämättä vaadi sylkitestejä tai muitakaan satasien labroja tehtäväksi. Ja toisaalta lisisongelmaa pitää hoitaa ennen muuta elämäntavoilla, ruualla ja levolla ja ehkä jos tarpeen ottaa se hydrokortison mukaan ohjelmaan. Mulla elämäntilanteen vuoksi näin oli tehtävä, mutta jos vain suinkin voi niin ei kannata väkisin ottaa mitään lääkkeitä. Kirjallisuutta löytyy mm. Wilson: Adrenalin fatigue ja tietty ne Jaakkolan kirjat. Af johtuu usein ravitsemuksen puutteista ja kropan ylenmääräisestä stressaamisesta. Kannattaa muistaa ettei kropan ja mielen stressi ole sama asia ja hyvin monet asiat vaikuttavat kehoon, tiedosti sitä tai ei. Itsellenikin vasta nyt parikymmentä vuotta sairasteluani on alkanut pohjimmaiset syyt selvitä. Jos ei ole kyvykäs ja jaksava itse penkomaan ja opiskelemaan näitä asioita niin ei siinä parhaimmat ja kalleimmat lekuritkaan voi auttaa. Jepejeen todennäköisin dg on se ärrä koskapa se tyroksiini ei sopinut yhtään. Vaikka melko pieneen annokseenhan se kokeilu sitten jäi... mä oon itse sählänny aika monta asiaa hätäyksissäni mut jotain oon sitten tehnyt myös oikein ja voisinpa nyt sanoa vihdoin, et olen täysin terve siltä osin mitä tässä nyt voi olla. Hormonikorvaukset on nyt kaikki purettu (kilpparia 3v, lisiksiä pari vuotta, DHEA kokeilut lyhyitä koska annos aina liian suuri). Kannattaa lukea ja kaivaa ja tehdä itse paljon. Lääkärit auttaa sen minkä voivat mut mm suolistobakteereiden hyväksi se työ pitää tehdä ihan itse...

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Sylkitestistä pari sanaa. Se ei ole af diagnoosiin mikään välttämättömyys, mutta se on hyödyllinen työkalu toipumisen seurantaan silloin, kun lisämunuaisuupumusta hoidetaan muuten kuin hydrokortisonkorvauksella.

Ja aamuöisestä heräämisestä kyllä syyttäsin kortisolia. Magnesiumtasojen nosto on yks homma joka voi auttaa ja mm tryptofaanista voi olla apua. Melatoniinista ei kovin ehkä ole avuksi, jos kuitenkin nukahtaa hyvin ja se voi joskus huonontaa unen laatua. Monenlaista muutakin lisäravinnetta löytyy avuksi, mut tärkeintä on se stressin syyn poistaminen...

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Lukekaa Valtsun blogista hänen postinsa terveyden edistämisestä. Niin paljon asiaa ja niin ilmaisia neuvoja. Mun toipumisen loppukiri tuli muuten, kun tietokone alkoi juonitella ja ton läpsyn ainoa tuuletin pitää mun korvaan ikävää meteliä eli noin 3kk netissä on heiluttu vain käytännössä kännykällä. Ja koska tällä on ikävä selata kauan pitkällään tai kirjottaa pitkään niin kirjat ovat olleet paljon kivempia... ja onhan sitä muutakin kivaa ja rentouttavaa iltapuuhaa, johon ei tartte telkkaria eikä tietokonetta...

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Kyllä. Minä liputan siinä mielessä sylkitestin nimeen, koska vain sillä tiedät varmasti miten paljon ne kortisolit heittelee ja mitä olen lukenut noita aiempia viestejä, jepejeellä ne heittelevät. Aamuyön heräily, katkonainen uni kertoo selvästi, että kortisolikäyrä on todennäköisesti siksakkia, kun sen täytyisi mennä iltaa kohti laskusuuntaisesti, kohoten vasta aamuyöllä heräämistä varten.

Iho-ongelmat voivat myös johtua pelkästä af:sta, ei ainoastaan ruoka-aineista. Vyötärö"lihavuus", painon jumahtaminen, hiusten lähtö. Hormonihan se kortisolikin on

En lähtisi boostailemaan millään macalla tai vastaavalla uuvahtaneita lisiksiä. Se vain pahentaa tilaa. Anna niiden lisisten levätä ja tue niitä. Syö "usein". Lisikset rasittuu nälästä.
Ja tosiaan se lepo on hyvin tärkeää(henkinen ja fyysinen), viimeistään 22 nukkumaan. Unen vuorokausirytmin tasoittaminen normaaliksi. Hiilareiden lisääminen Ja valitettavasti se kahvi kokonaan pois.
Mimmiksellä on hitokseen kokemusta af:stä, joten suosittelen lukemaan postaukset.

_________________
"Peruna, tuo pahan alku ja juures"
TyttöNemo

Kiinnostais kuulla lisää mimminsen suolistobakteereista Itellä ollu mielen päällä että kunhan olo ensin paranee niin pitäs viimein tutkituttaa tää suolisto, bakteerikanta ja mahdolliset loiset. Se on varmana jollain lailla syyllinen tässä vyyhdissä.

Mulla on ollut jo kauan kaula kipeä tai pala kurkussa tms. Nyt pari päivää ollut kipua kaulan keskellä suunnilleen, aavistuksen vasemmalla puolella. Hiilareitakin olen syönyt enemmän mutta silti kaula vaan oireilee. Eilen oli paniikkikohtauksen oireita iltaa kohti, ajattelin että kuolen. Sitten ihan yhtäkkiä se meni ohi ja sain unen päästä kiinni. Nyt taas tuo kaula kipuilee. Soitin aamulla hoitajalta aikaa ja kilppari kokeet on maanantaina. Vuosi sitten arvot olivat hyvät. Hartiatkin on kipeät. Hoitaja arveli että voi myös olla psyykkistä (en ihmettelisi) tai rintarangassa tulehdusta. Käski kokeilla buranakuuria, unohdin sano että imetän, joten en tiedä voinko niitä popsia..

_________________
Tytöt 04/10, 04/12 ja 1/15

Mimmimakia, kyllä minä olen ne viestit lukenut, siitä ei ole kysymys. Muistelisin vaan, että se ainoa hyvä edes vähän pohjoisessa oleva lääkäri oli jossain h-vetin Alavetelissä tms. (pardon my french). Sinne on Kemistä "vain" 320 km. Ja oliko se vielä niin, että tämä kyseinen lääkäri ei tällä hetkellä ota uusia kilpparipotilaita? Jostain muistan lukeneeni... nyt työttömänä tuo tuntuu vähän mahdottoman pitkältä ja kalliilta matkalta matkustaa jonnekin korpeen, jonne ei vahingossakaan ole mitään muuta asiaa, pelkästään lääkärikäynnille.

No, nyt kuitenkin tuo ruumiinlämpö on ollut hyvä viimeiset 3 päivää, nyt oli aamulla jo 36,3 ja äsken se oli jo 36,7. Eikä olo ole yhtään kuumeinen tai muuta, eli ns. tervettä lämmönnousua. Viime yö kyllä meni taas nukkumisen kanssa plörinäksi, ehkä osittain siksi kun en pöljänä malttanut alkaa nukkumaan vähän ennen klo 23:a, kun se ensimmäinen väsytyskohtaus tuli. Väitän kyllä, että tuo juuri huonosti nukuttuina öinä ollut hillitön myrskytuuli joka vinkuu ja vonkuu aika ikävästi viidennen kerroksen ikkunoissa, sekä kolisuttaa kämppäni ovia, on vaikuttanut uneen.

Hienoa ja mahtavaa, että tällä foorumilla on paljon asiantuntevaa väkeä, en oikeasti tiedä missä tällä hetkellä menisin ilman teidän neuvoja ja tukea. Kiitokset kaikille, jotka ovat tähänkin mennessä jo jaksaneet vastailla tyhmiin kysymyksiini.

EDIT: Löytyiskö joltain tuo Wilsonin Adrenal Fatigue -opas vaikkapa pdf:nä?
EDIT2: Löytyi jo.

_________________
"You know, if you take everything I've ever accomplished in my entire life and condense it down into one day, it looks decent." - George Costanza

Jepejee - minä sinuna kyllä nostaisin koko ruokamäärää, jos vielä katsot tuota nälkiintymisjuttua niin Ancel Keysin tutkimuksissa miehillä taisi riittää 1600kcal oireisiin, hiusten lähtö, alhaiset sykkeet, lihasheikkous, väsymys jne.
Ja nälkiintymsessähän keho suojelee eloonjäämistä juuri rT3 kilpparihormooneilla eli lasketaan aineenvaihduntaa jne.
Liiat hiilarit ja varsinkin fruktoosi voivat saada aikaan saman reaktion kun insuliini- ja leptiiniresistenssin vuoksi hormoonien signaalit vääristyvät ja lopputulos myös vajisoireet.

Lisäys: tuosta nälkiitymisviesteistä ja vaikutuksesta kilpirauhashormoonien muuntumiseta aktiiviseen tai passiiviseen muotoon http://nahypothyroidism.org/deiodinases/



eli jos 25 päivän kituilu vähensi aktiivisen T3 määrää 50 %.

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Jep, nostettu on, syön nyt 5 kertaa päivässä n. 3 tunnin välein. Joka aterialla pyrin saamaan n. 300-500 kcal. Ja kuten aiemmin sanoin, ainakin ruumiinlämmön ylläpitoon riittää jo energiaa ihan eri malliin. Olen kyllä pienikokoinen mieheksi, eli 172 cm / 70 kg. Päivän 3. ateria juuri takana ja lämpö kainalosta 36,4. Ei huippu mutta parempi kuin perinteinen 35,5-35,9. Olen kituillut jo aiemmin itseni huonoon jamaan, eli täysi-ikäisyyden kynnyksellä laihduttaessani kituiluna. Silloin huomasin ensimmäistä kertaa nämä happivajeoireet. Kyllä sitä osaa ihminen olla tyhmä!

_________________
"You know, if you take everything I've ever accomplished in my entire life and condense it down into one day, it looks decent." - George Costanza

Pidän peukkuja että toipuminen menee hyvin! Kyllä sinä sen oman tien löydät vielä. Juttelin yhden Arpelalaisen ystävättären kanssa eilen ja hän kertoi että oli sateinen ja tuulinen ilma sielläpäin - liukasta myös.

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Happivaje/airhunger on minulla liiittynyt vajaaseen, joka on pahentunut poikkeuksetta matalilla hiilareilla. Hätäapuna on aina siinä tapauksessa auttanut joku nopea hiilari. Se ei tietysti mikään fiksuin veto ole, mutta tietänet tunteen..
Ainoa keino välttää airhungerit on pitää hht tarpeeksi korkealla.

_________________
"Peruna, tuo pahan alku ja juures"
TyttöNemo

Joo, nyt se voi olla mahdollistakin että oon ollu liian vähillä hh:lla, mutta silloin kun ne oireet aikoinaan alkoivat, en syönyt juuri mitään muuta kuin hh. Tosin ihan liian vähän kaloreita ja ihan liian vähän mitään järkevää.

Nyt kun olen lueskellut tuota Wilsonin Adrenaline Fatigue -kirjaa, niin ei siellä kyllä liikuntaa missään kohdin kielletä, päinvastoin. Kehotetaan harrastamaan niitä liikuntalajeja, jotka "tuntuvat hyviltä". Joukkuepelejä suositellaan erityisesti. Kyllä mulle esim. tuo futsalin pelaaminen on henkisesti niin tärkeä juttu, että en minä sitä kyllä lopeta. Sitä odottaa innolla aina koko päivän, eikä sellainen voi millään olla pahaksi, että on edes jostain niin innostunut. Toki siellä ei tarvitse repiä ihan entiseen malliin kaikkea irti kropasta...

_________________
"You know, if you take everything I've ever accomplished in my entire life and condense it down into one day, it looks decent." - George Costanza

Äidiltä mitattiin uudelleen kilpparit mutten nyt muista mitä ne edelliset oli ja nyt ei vasta-aineita mitattu. Viimeksi ne oli 750.

TSH 2,4
T4 14
T3 4,4

fE-Folaat oli 1169 ja lääkärin mielestä aivan liian korkea. Mä en löytänyt oikein mitään järkevää siitä.

Kilppareista; Eikö T3 ole liian matala ja myös T4?

Viite-rajoja ei ole muita kuin tähtiä ja viivoja ja tietysti ne ovat puolessa välissä, ei ihan ooooKoooo...

Hienoa, jepejee, että edes pientä edistystä on ollut havaittavissa! Uni on tärkeää ja sen merkitys vain korostuu vanhetessa. Tulipa tuossa viikolla nukuttua yhtenä yönä vain 3-4 tuntia ja siitä seurauksena oli kylmänkuuma hiki pinnassa koko päivän, itketti ja maailma näytti mustalta. Olen pyrkinyt nukkumaan arkiöisin vähintään 6 h, mutta valitettavan usein jään alle sen, koska on muka jotain tärkeämpää. Pyrin myös menemään viimeistään klo 22 nukkumaan, mutta valitettavan usein lipsun siitäkin. Uni kyllä tulee ja sitä riittää, mutta kun ei vaan malta.

Olen nyt pari päivää lueskellut tuosta lisämunuaisten uupumuksesta ja alan olla varma, että se olisi myös minun diagnoosini (ollut jo 10 vuotta sitten, ehkäpä runsashiilihydraattisen kitukaloridieetin ja erittäin stressaavan elämänvaiheen seurauksena?). Nyt pitäisi vain lähteä viemään asiaa jotain kautta eteenpäin. En usko, että arjestani saa niin stressitöntä, että pelkät elämäntapamuutokset auttaisi - tai kukapa sen tietää? Kehoni on kumminkin jatkuvalla koetuksella fyysisen ja ajoittain erittäin hektisen ulkotyön vuoksi (joka toisinaan menee yötyöksikin) + siihen jokapäiväiset lenkkeilyt päälle. Vaikka mieli on aiempaa stressittömämpi, tajusin, että kehoni ei sitä todellakaan ole. Viikonloput ei tunnu riittävän palautumiseen ja kaikki muukin vapaa-aika tekisi mieli käyttää sohvalla loikoiluun ja voimien keräilyyn, että jaksaa taas painaa seuraavan päivän. Sosiaaliset kanssakäymiset tuntuvat jo ajatuksenakin uuvuttavilta ja ihmissuhteet kärsivät. Olen aina ajatellut, että viimeisin on vain luonteenpiirre, mutta ehkä se onkin jotain, joka olisi hoidettavissa? Vietinhän ennen muutakin oireilua kaiken liikenevän aikani ihmisten parissa ja olin kiinnostunut kaikesta ja paljon aikaansaavampi. Nykyisin vietän yhä enenevissä määrin aikaa omissa oloissani enkä saa mitään aikaiseksi. Se ahdistaa ja on herättänyt kummeksuntaa läheisissäni jo pitkään. No, tässäpä sitä on pähkäiltävää. (Pahoittelen vuodatusta, se vain lähti näppäimistöltä.)

Varasin nyt alkajaisiksi kaikki Jaakkolan kirjat enkä malttaisi odottaa, että saan ne käsiini. Tuota Wilsoniakin voisi yrittää tavata niitä odotellessa.

P.S. Lopetin myös kahvinjuonnin jokin aika sitten. Päänsärky kesti jotain 4-5 päivää, mutta sen jälkeen sitä ei ole ollut ja yllättävää kyllä, ei ole tehnyt vielä kertaakaan mieli kahvia. Sitä en todellakaan osannut odottaa, koska tunsin olevani kovastikin addiktoitunut ja ne päivän kahvihetket olivat todella odotettuja. Nykyisin juon teetä kookosöljyn kanssa pari kuppia päivässä.

^ Taitaa tuo kahvinjuontikin olla lähinnä sosiaalinen tapahtuma... jotain tarttis juoda, kun muut kittaavat kahvia ja porisevat kahvipöydässä. Jotenkin pelkkä vesi ei vain korvaa sitä, tee jo jotenkuten.

_________________
"You know, if you take everything I've ever accomplished in my entire life and condense it down into one day, it looks decent." - George Costanza

Minä taas en juonut kahvia kuin kotona ollessani (aamu- ja päiväkahvit) ja yleensä yksin, joten ei sitä voi kovin sosiaaliseksi tilanteeksi väittää. Töissä tarjottava kahvi taas on niin pahaa, että ei sitä saata juoda kuin korkeintaan jonkun syntymäpäivän tai läksiäisten kunniaksi.

Tästä näkee miten erilaisia me ollaan Tietenkin mennään omilla jaksamisilla. Minä olin juuri vaki.nainen:sen(miten tää muuten kirjoitetaan? ) kaltainen. AF:a kutsutaankin jossain luolamiessyndroomaksi tämän vetäytymisen vuoksi.
Ihmettelen kyllä, että Wilson ei suosittele lepäämistä(vai suositteleeko?) Kieltäminen on tietysti vähän liian voimakas sana, suosittelu olisi lähemmin oikea. Eli suositellaan rauhallisia kävelylenkkejä. Sykkeen nostaminen minusta ainakin rasittaa uuvahtaneita lisiksiä ihan turhaan. Jokainen tiettysti tyylillään ja riippuu ihan stagestakin. Tsekkaa kaavio:http://www.drlam.com/articles/adrenalexhaustion.asp
Mukava kuulla jepejee, että kunnossa on tapahtunut edistymistä
Jos jotain lisäravinteita haluat käyttää, minä ainakin hyödyin lakritsajuuresta(kapseleina), C ja B-vitamiinista ja merisuolavedestä(puhdistamattomasta merisuolasta) sekä rautalisästä(jos anemia)
Minulla toi vielä lisäaspektin af:n se, että aloin syömään myös Lioa, joka on taas omansa lisärasite lisiksille.
Voishan ne olla korkeammatkin. T4-v nostaa samalla myös kolmosta, joten annosnostoa...jos oireita ja epäilen että on.
Vasta-aineita ei juurikaan seurata. Ne ovat mitä ovat. Seleenilisä niitä voi laskea. Ja tietysti thyroksiinikin.

Foolihapon viitearvot (fE-folaatti) nykytekniikalla mitattuna ovat 995 - 2429 nmol/l. Miksi lääkäri pitää 1169 korkeana?

_________________
"Peruna, tuo pahan alku ja juures"
TyttöNemo

^ Niin, no eihän mulla tuo nukkuminen ole parantunut yhtään, huonompaan suuntaan melkein menee... ruumiinlämpö kuitenkin pysyy korkeammalla ja aineenvaihduntakin on ehkä vähän nopeutunut.

_________________
"You know, if you take everything I've ever accomplished in my entire life and condense it down into one day, it looks decent." - George Costanza

Siis ei ole lääkitystä.

Ja minäkin löysin nuo viiterajat ja ihmettelin kun tähti oli ihan oikeassa reunassa, viitteen yli.

TyttöNemo, keksit minulle juuri uuden nimimerkin - kiitos siitä! Tänään on ollut ihmeen pirteä energinen olo. Olin varma, että eilisen (vuoden toistaiseksi kiireisin päivä töissä, siihen perään lähes 2 tunnin lenkki ja viikkosiivous) jälkeen olo olisi kuin jyrän alle jääneellä, mutta kaipa sauna ja 9 tunnin yöunet teki tehtävänsä. Kolminkertaistin myös C-vitamiinin saannin, kun sitä suositeltiin lisisuupumukseen.

jepejee, tuskinpa se muutos ihan hetkessä tapahtuukaan. Joku taisi sanoakin jo aiemmin, että kuukauden-pari kun katselee, niin voi jo päätellä, onko tehdyistä muutoksista apua alkuperäiseen ongelmaan. Unettomuus / huonounisuus on myös siitä kinkkinen, että se ruokkii itseään. Sitä alkaa stressata, tuleeko se uni ja kuinka kauan sitä tällä kertaa riittää jne. Olen seurannut läheisteni kamppailuja unettomuuden kanssa ja tosiaan se stressi siitä nukkumisesta vie tehokkaasti ne vähäisetkin unet. Vaikea siitä on eroonkaan päästä. Sama pätee vatsantoimintaakin (oma erikoisalani, jo 10 vuoden ajalta ): mitä enemmän sitä mietti, pähkäili ja stressasi, sitä yhteistyöhaluttomampi se oli. Nykyisin sitä tarvitsee miettiä vain harvoin, toimintaa kun on lähes päivittäin.