karppaus.info :: keskustelufoorumi

uusymmärtämättömät

ruokavallankumous karppikauppa
Tänään on Ke Huhti 23, 2014 9:49

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: Ke Elo 04, 2004 10:23 
aktiivikarppi
aktiivikarppi

Liittynyt: Ma Touko 24, 2004 18:10
Viestit: 593
Tässä amerikkalaisten alakarppaajien omia kokemuksia lc-ruokavaliosta ja raskaaksi tulemisesta, viitaten siihen hiiritutkimukseen josta täälläkin oli juttua ( by Dana Carpender). Sori, edelleenkin englanniksi.



Low Carb and Fertility Continued

Last issue I wrote about a study that showed that mice and cows fed a high protein diet experienced fertility problems. I pointed out that mice and cows are herbivores whose hereditary diet did not include animal products, making the application of this finding to people wildly speculative at best. I also pointed out that carbohydrate intolerance in the form of polycystic ovarian syndrome (PCOS) is a very common cause of infertility, and that for many women a low carbohydrate diet enhances fertility.

I got some incredible mail in response to that article! Here are a few of the coolest stories I've read since starting this journal, and I've read some truly wonderful stories!

Hi Dana

Just a quick note: I was told nearly 20 years ago that I couldn't become pregnant without fertility drugs due to hormone problems (I have Polycystic Ovarian Syndrome). Last year, I went on the Atkins diet. Today I have a beautiful 4 month old daughter. Coincidence? Maybe, but I doubt it. It's not likely that I became pregnant due to losing weight either. I was a size 5 for many of those childless years.

~ Leann Daniels



I just wanted to add to your anecdotal evidence that low-carbing does not lead to fertility problems. I was diagnosed with PCOS in 1998. I got married in 1989 and went off the pill in 1990. I went to doctors off and on about my infertility problems for years - I never ovulated. I got as far as

almost having an IUI but we had to stop the injectible drugs as I was at risk of ovarian hyperstimulation. I didn't go back to the clinic after that as I felt like a lab rat and it was costly and stressful.

When I turned 40 I had a serious talk with my husband and we decided to give up trying to have a baby. I started doing some research on my own into PCOS and discovered that low-carbing was supposed to help women with PCOS maintain or regain their health. Someone at work lost a whole bunch of weight by low-carbing too and she had a 3 page photocopy of a woman's magazine article that she was following. It looked too good to be true - I mean who had ever

been on a diet where you could have butter? I love butter and meat, so I thought the diet didn't look too bad. I bought Dr. Atkin's New Diet Revolution, read it, and decided that I liked what he had to say and would give low-carbing a try.

I swear, withing 36 hours I felt less bloated in my abdomen and had more energy. I added more exercise and some supplements to my life. I really craved sweet stuff at first and found myself downing lots of diet jello and diet pop - and I never drank much pop before, but I managed to kick that habit too. I lost 7 pounds on induction and for the next few months I stayed at about 60 carbs a day. I lost about 15 pounds and could have lost a few more, but I think I was afraid of the sucess that I was having and didn't want to push my luck! I did have the occasional beer, so when I gained a pound or two I'd just cut back on the carbs again until I lost them.

It was amazing. I wasn't hungry and I wasn't thinking about food all the time and 7 months after I started I had 2 periods in 2 months after years of having 3-4 every 12 months. Low-carbing was getting my endocrine system back on track. Then it was winter and I started to feel sick and tired and bloated again and I craved carbs like mad. I thought maybe I had SAD on top of a big cold and then I figured it was menopause or (on bad days) ovarian cancer.

I finally went to the doctor, told her my symptoms, got a strange look from her and was told to undo my pants and get up on the examining table. She took one look at me and told me I was

pregnant - probably 4-5 months. She pulled out her Doppler, rubbed some gel on my tummy and we heard a heartbeat. Twenty weeks later I had a healthy baby girl. I did get gestational diabetes, and the diet I was put on had way more carbs than I was used to eating, but the dietician I saw stressed healthy unrefined carbs and said I didn't have to eat the highest number of servings. (The GD diet doesn't take into account low-glycemic foods and is really designed for the average North American who eats too much junk food, so I suppose they don't want to make things too complicated and scary - though I wish they'd have different levels so people who are concerned about something could get more help.)

My daughter only breastfed for 4 months as I didn't have much milk and had to supplement with formula. She decided that the bottle was much easier. I was disappointed, but started low-carbing that day. A month later I had a period. A month after that I was pregnant again. So now I am 42 and 31 weeks pregnant with my second child. I've had GD from the start, and I'm really watching my carb intake, so the baby is gaining weight, but I'm not huge and I'm certainly not in ketosis. I wish I had known the connection between low-carbing and PCOS years ago, but I'm glad I finally made the connection myself. If this baby is a boy we are naming him Robert in honor of Dr. Atkins.

Sorry this is long, but low-carbing gave me 2 pregnancies after 12+ years of infertility, so it's a topic close to my heart.

Dana Carswell



Dear Dana,

I know you are busy, but I had to respond to the article about fertility and low carb eating. My husband and I had trouble conceiving for the first 17 years of our marriage, and the two children that we had were "with help"...HSGs, a laparoscopy, some fertility shots, AI, etc...After

I was on low carb for a year (and lost 70 pounds) I turned up pregnant...just out of the blue...not even trying. What a neat surprise!

Love your books and the ezine,

Angela Krempl


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: Ke Elo 04, 2004 14:53 
Huu :shock: , onneksi on nipsut piuhoissa, muutenhan tässä joutuisi pelkäämään perheenlisäystä vielä tässä iässä :lol: :lol:


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: Ke Elo 04, 2004 21:13 
aktiivikarppi
aktiivikarppi
Avatar

Liittynyt: Ti Kesä 29, 2004 12:39
Viestit: 15007
Paikkakunta: Helsinki
Vähähiilarisuus ja hedelmällisyys (jatkoa)

Viime numerossa kirjoitin tutkimuksesta, joka osoitti että hiiret ja lehmät, joita oli ruokittu runsasproteiinisella ruokavaliolla, kärsivät hedelmällisyysongelmista. Huomautin, että hiiret ja lehmät ovat kasvissyöjiä, joiden perinteiseen ruokavalioon eläinkunnan tuotteet eivät kuuluneet, mikä teki tämän löydön soveltamisen ihmisiin parhaassakin tapauksessa tolkuttoman spekulatiiviseksi. Huomautin myös, että hiilihydraattiyliherkkyys (intoleranssi) munasarjojen monirakkulaoireyhtymän (PCOS) muodossa, on hyvin yleinen hedelmättömyyden syy ja että monille naisille vähähiilihydraattinen ruokavalio lisää hedelmällisyyttä.

Tähän artikkeliin sain vastauksena uskomatonta postia. Tässä muutamia suurenmoisimmista tarinoista, joita, siitä asti kun aloitin tämän nettijulkaisun kirjoittamisen, olen lukenut, ja olen lukenut joitakin todella hienoja kertomuksia.

Hei Dana

Vain nopea kommentti: Minulle kerrottiin 20 vuotta sitten, että en voinut tulla raskaaksi ilman hedelmällisyyslääkkeitä hormoniongelmien vuoksi (Minulla on PCOS). Viime vuonna aloitin Atkinsin dieetin. Nyt minulla on kaunis 4 kuukautta vanha tytär. Sattumaako? Ehkä, mutta epäilen sitä. Eikä myös ole todennäköistä, että tulin raskaaksi, koska laihduin. Olin kokoa 5 monet noista lapsettomista vuosista.

Leann Daniels

Halusin vain lisätä tarinani todisteisiisi siitä, että vähähiilarisuudesta ei seuraa hedelmällisyysongelmia. Minulla todettiin PCOS vuonna 1998. Menin naimisiin vuonna 1989 ja lopetin pillereiden syömisen 1990. Ravasin lääkäreissä hedelmättömyysongelmani vuoksi vuosia – munasolu ei koskaan irronnut. Menin niin pitkälle, että minulle oltiin tekemässä IUI (intrauterine insemination eli kohdunsisäinen hedelmöitys) mutta jouduimme lopettamaan lääkeruiskeet, koska olin vaarassa saada munasarjahyperstimulaation. Tämän jälkeen en palannut klinikalle, koska tunsin itseni laboratoriorotaksi ja se oli kallista ja stressaava.

Kun täytin 40, keskustelimme aviomieheni kanssa vakavasti ja päätimme luopua yrittämästä vauvaa. Aloin tutkia omin päin PCOSaa ja sain selville, että vähähiilarisuuden arveltiin auttavan naisia, joilla oli PCOS, säilyttämään terveytensä tai toipumaan. Joku töissä lisäksi pääsi eroon koko joukosta painoa vähähiilarisella ja hänellä oli kolmen sivun valokopio naistenlehden artikkelista, mitä hän noudatti. Se näytti liian hyvältä ollakseen totta – Siis kuka on koskaan ollut dieetillä, jolla voi syödä voita? Pidän paljon voista ja lihasta ja siksi ajattelin, ettei dieetti näyttänyt kovin pahalta . Ostin Atkinsin uuden dieettivallankumouksen, luin sen ja päätin, että pidin siitä mitä hänellä oli sanottavanaan ja kokeilisin vähähiilarista.

Vakuutan, että 36 tunnin sisällä tunsin vatsani vähemmän pullistuneeksi ja olin energisempi. Lisäsin elintapaani liikuntaa ja joitakin lisäravinteita. Aluksi todella himoitsin makeaa ja huomasin syöväni paljon dieettihyytelöä ja dieettilimsaa – enkä aikaisemmin juonut paljon limsaa, mutta onnistuin pääsemään myös tästä tavasta. Laihduin johdanto(induktio)vaiheessa yli 3 kiloa ja seuraavien muutaman kuukauden aikana pysyttelin 60 grammassa hiilareita päivää kohti. Laihduin vajaat 15 kiloa ja olisin varmaan laihtunut lisää, mutta pelästyin menestystäni enkä halunnut koetella onneani! Otin oluen silloin tällöin ja, jos lihoin kilon tai puoli, vähensin vain hiilareita kunnes ne katosivat.

Se oli uskomatonta. En ollut nälkäinen enkä ajatellut ruokaa koko ajan ja 7 kuukautta aloituksestani minulla oli kahdet kuukautisen kahden kuukauden aikana, kun vuosia minulla oli ollut kolmet, neljät 12 kuukauden aikana. Vähähiilarisuus oli saamassa umpirauhaselimeni (? endocrine system) takaisin raiteille. Sitten tuli talvi ja aloin tuntea itseni sairaaksi ja väsyneeksi ja pullistuin jälleen ja himosin hullun lailla hiilareita. Ajattelin että pahan flunssan lisäksi minulla oli ehkä myös SAD (Seasonal affective disorder eli vuodenajoittain vaihteleva mielenalahäiriö) ja sitten arvelin, että se oli menopaussi tai (huonoina päivinä) munasarjasyöpä.

Lopulta menin lääkärille, kerroin hänelle oireistani, hän katsoi minua oudosti ja käski minun riisua housuni ja kiivetä tutkimuspöydälle. Hän vilkaisi minua ja kertoi, että olin raskaana – luultavasti neljännellä tai viidennellä kuulla. Hän otti esiin ultraäänilaitteen, hieroi vähän geeliä vatsaani ja kuulimme sydänäänet. Kaksikymmentä viikkoa myöhemmin sain terveen tyttövauvan. Sain myös raskausajan diabeteksen. Ruokavalio, joka minulle määrättiin sisälsi paljon enemmän hiilareita, kuin olin tottunut syömään. Mutta dieteetikko, jonka luona kävin, painotti terveellisiä, jalostamattomia hiilareita, ja sanoi, ettei minun tarvinnut syödä suurimpia annosmääriä. (Raskausajan diabeteksen ruokavalio ei ota huomioon alhaisen glykeemisen indeksin ruokia ja on todella suunniteltu keskiverto pohjoisamerikkalaiselle, joka syö liikaa roskaruokaa, joten luulisin, että eivät halua tehdä asiaa liian monimutkaiseksi ja pelottavaksi – tosin toivon, että olisi erilaisia tasoja, jolloin ihmiset, jotka ovat jostain huolissaan, voisivat saada enemmän apua.

Imetin tytärtäni vain 4 kuukautta, koska minulla ei ollut tarpeeksi maitoa ja täytyi lisätä vastiketta. Hän päätti että pullo oli paljon helpompi. Olin pettynyt, mutta aloitin heti vähähiilarisen. Kuukautta myöhemmin sain kuukautiset. Kuukausi siitä olin jälleen raskaana. Eli nyt olen 42 ja 31 viikkoa raskaana odottaen toista lastani. Minulla on alusta alkaen raskausajan diabetes ja tarkkailen todella hiilareiden syömistä, jotta lapsi kasvaa, mutta minä en ole valtava, enkä varmasti ketoosissa. Toivon, että olisin tiennyt vähähiilarisuuden ja PCOSn yhteyden vuosia sitten, mutta olen iloinen, että vihdoin havaitsin sen itse. Jos lapsi on poika, annamme hänelle nimeksi Robert tri Atkinsin mukaan.

Anteeksi, tämä on pitkä, mutta koska vähähiilarisuus antoi minulle kaksi raskautta yli 12 vuoden hedelmättömyyden jälkeen, se on aihe, joka on sydäntäni lähellä.

Dana Carswell

Hyvä Dana,

Tiedän, että olet kiireinen, mutta minun täytyi vastata artikkeliin hedelmällisyydestä ja vähähiilarisesta syömisestä. (Aviomiehelläni ja) minulla oli vaikeuksia tulla raskaaksi avioliittomme 17 ensimmäisen vuoden aikana ja kaksi lastamme olemme saaneet HSGn (hysterosalpingogram, jonkinainen munanjohdinten röntgentutkimus?, Elkan huom) tähystyksen, hedelmällisyysruiskeiden, keinohedelmöityksen jne avulla. Sen jälkeen kun olin vuoden ajan vähähiilarisella (ja laihduin 32 kiloa) tulin raskaaksi…täysin odottamatta.. edes yrittämättä. Mikä nasta yllätys.

Rakastan kirjojasi ja nettijulkaisuasi,

Angela Krempl

_________________
Usein riittää, kun vain jättää leivän pois.
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"
Levite levittää, sinua.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: Ke Elo 04, 2004 21:29 
aktiivikarppi
aktiivikarppi
Avatar

Liittynyt: Ke Touko 26, 2004 11:19
Viestit: 786
Paikkakunta: tampere
Kiitos taas Elka :D


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Läsnäolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot], Majestic-12 [Bot] ja 7 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com