karppaus.info

Ssydis! Miten sinulla menee?
Jaksamisia täältä meiltä

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

Nyt tulen minäkin antamaan halin

Toistan samaa kuin muut. Tuollainen painonnousu ei varmasti johdu syömisistä tai liikunnasta, vaan jostain ihan muusta. Vaikka aikaisemmin ei olisi ollut esim. sivuoireita, niin ei se tarkoita, etteikö nyt voisi olla. Kroppa sietää aikansa jotakin, ja sitten vaan tulee se viimeinen pisara, minkä jälkeen alkaa oireet. Toivottavasti olet jo saanut ne kilpparilähetteet, ole kovana niiden kanssa, jos sulla on sukurasitettakin siinä. Sinä ansaitset vain parasta!

Itsekin joskus masennuksen läpikäyneenä tiedän tunteen, kun ei vaan jaksa mitään. Muista yksi asia: masennus on ihan oikeasti sairaus. Ei kukaan sano keuhkosyöpäpotilaalle, että koitahan nyt vaan ottaa itsees niskasta kiinni. Eikä jalka kipsissä kulkevalle sanota, että kyllä voisit juosta jos vaan haluaisit. Älä syytä itseäsi siitä, että olet sairastunut tähän tautiin. Kuka tahansa voi siihen sairastua, eikä se ole koskaan oma syy. Sä et ole millään tavalla huonompi tai heikompi kuin kukaan muu. Edes ne ylimääräiset kilot ei tee susta sen huonompaa (eikä nekään ole sun vika, sä olet kyllä yrittänyt parhaasi!).

Mä näkisin, että sä olet kyllä tehnyt jo paljon näiden asioiden eteen, koska olet hoidossa ja jaksat käydä läpi sitä kaikkea, vaikka se on vaikeaa. Se jo yksistään vaatii todella paljon voimia, joten sinä olet sitkeä sissi! Sinussa on paljon voimaa, vaikka nyt ei ehkä tunnukaan siltä. Ja koska olet noin ihana ja rohkea, sä paranet kyllä. Tästäkin sairaudesta parantuu. Sulla on vielä paljon iloa ja onnea elämässä, siellä se odottaa, että pääset sen luo. Anna itsellesi aikaa parantua. Ihan hurjasti tsemppiä sinne sinulle!

voi kääk, nyt mä ihan itken teidän kaikesta välittämisestänne. Miten te voitte, näin tuntemattomalle ihmiselle, antaa näin paljon lohtua, voimaa ja rakkautta. Olette kaikki ihania

Olemme pojan kanssa molemmat kipeänä jo muutaman päivän.

Nyt, tällä tiukalla ketokarppaamisella paino pysyy(ainakin toistaiseksi) 73kg. Mikä on turhauttavaa ja masentaa lisää.

Teistä kaikista varmasti kuulostan todella turhamaiselta kun tätä painoani päivittelen mutta kun se käy mun päähän. Puoli vuotta, -10kg ja kaikki kankkulan kaivoon. Aivan kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Mieleni tekisi luovuttaa kun tästä ei ole mitään hyötyä. Motivaatiota en löydä enää yhtään mistään. Mieheni vielä sanoi aika rumasti minulle että kai se paino nousee kun tuolla tavalla syöt ja näin paljon. Selitin kyllä hänelle että lasken syömiseni ja että minulla on jopa vaikeuksia saada päivittäinen kalorimäärä täyteen muttei se häntä vakuuttanut...

Toki masennukseni on kovasti tärkeämpi asia saada kuntoon kuin paino mutta olen tottunut tarttumaan härkää sarvista ja tekemään asioille jotain mutta nyt se ei vaan auta. Tunnen itseni niin riittämättömäksi että oksat pois... Nytkin kun olemme sairastaneet minulla on hirveä olo kun en ole päässyt oikein edes sängystä ylös tekemään pojalleni ruokaa ja mielen sopukoihin hiipii heti ajatus painonnoususta.
Eilen en jaksanut tehdä itselleni muuta syötävää kuin kaurapuuron mikrossa ja miten voi ihmiselle tulla niin kauhea morkkis sellaisesta! vaikka hiilarisiepparipillerit otinkin, eikä siinä ollut hh kuin 22g ja silti en pystynyt katsomaan iteäni peilistä sen jälkeen.

Tämä on kauheaa, tuntuu että vajoan vain syvemmälle ja syvemmälle kokoajan. En tiedä miten tällaisesta voi ikinä selvitä

Niin juu ja psykiatrini on ollut viimeviikon lomalla joten en ole vielä lähetteitä saanut

Kyllä se paino vielä lähtee laskuun taas, kunhan kaikki lääkitykset ja muut saadaan kuntoon. Tottakai se turhauttaa, kun yrittää kaikkensa, eikä mitään tapahdu, mutta ei se johdu sinusta. Ihmisen kroppa on niin monimutkainen, sitä ei parhaat tutkijat ja lääkäritkään ymmärrä. Joten kun olet parhaasi tehnyt, niin älä itseäsi soimaa! Se painon nousu ei nyt johdu sinusta tai kaurapuurosta Kun kroppa on sekaisin, niin silloin lakkaa ne normisäännöt toimimasta, eikä näitä asioita pysty aina itse päättämään. Vaikka kuinka haluaisi määrätä omasta painostaan, niin joskus se luonto vaan päättää toisin. Älä lannistu! Täällä on paljon muitakin, joilla jumittaa tai repsuiluttaa tai muuten vaan ottaa päähän. Et ole yksin! Kyllä se siitä vielä, joskus se vaan vaatii aikaa paljonkin.

Koitat nyt vaan parannella itseäsi ja poikaasi, hellitelkää toisianne ja levätkää, ota muutama päivä ihan rennosti. Paranemisia ja tsempityksiä!

Nyt, hyvät ihmiset, vaakalukema 78,4kg.

Kollegakosmetologiystäväni sanoi että näytän siltä että kun poskeen pistäisi reiän neulalla, neste roiskuisi paineella ulos. Nyt ei mahdu enää mitkään vaatteet, tosin en minä mihinkään halua tämän näköisenä lähteäkkään.
En tiedä itkeäkkö vai nauraa, tämä on niin uskomatonta. En ole saanut vieläkään psykiatriani kiinni, mikä on kummallista.

Meinaan ostaa jotakin nesteenpoistopillereitä olo on niin tukala, vatsa painaa keuhkoja, kädet ja jalat tykyttää niin että sattuu ihan. Niissä kyllä sanotaan ettei saisi masennuslääkkeiden kanssa ottaa, tietääkö joku teistä syytä siihen?

Mulla alkaa olemaan mitta täynnä tätä masennusta ja painoa ja ruoan miettimistä ja ihan kaikkea. Jos voisin mennä talviunillle ja herätä vasta kesäkuun alussa tekisin sen riemulla...

Mä veikkaan että sulla on väärät, tai siis sopimattomat, lääkkeet. Turvotus voisi olla seuraus siitä. Tosi kurjaa Toivotaan että saat psykiatrin kiinni ja toivottavasti osaa auttaa. Jos et saa kiinni niin mene toiselle, pikaisesti tuollainen turvotuskin ois hyvä saada pois, eihän se merkki terveydestä tai lääkkeen sopivuudesta ole.

_________________
A wise man never knows all. Only fools know everything. (Afrikkalainen sanonta)
"Viisaat etsivät totuutta, mutta hölmöt luulevat löytäneensä sen.” (Napoleon)

Samaa mieltä kuin Ooo. Jos on oikeasti tukala olo, niin mene lääkäriin, ihan vaan vaikka terveyskeskukseen. Osaa ne sielläkin verikokeita määrätä (ehkä ja saisit ainakin asiaa eteenpäin. Lääkitystäsi ei voi muuttaa tietenkään omin päin, mutta ne kokeet edes saisi otettua, ja ehkä jotain muutakin hätä-apua löytyisi.

Tänään soitan arvauskeskukseen, menen lekuriin, puhun tämän paino-ongelman ja vaadin labratestejä. Pakko kai niidenkin on tähän paneutua... Psykiatrini kun on vielä lomalla Se vaan että vaikka nyt selviäisikin syy tähän hurjaan painonnousuun, ei nämä kilot tästä itsestään pois karise, eli kauhea posti on mulla vielä edessäpäin, SE minua kauhistuttaa!

Vieläkin on kurkku hirrweeeeeen hirrrweeeeeen kipeä ja muutenkin tukkoinen ja kipeä olo. Perheen miehistö on jo onneksi kunnossa.

Nyt saan nukuttua öisin hiukan paremmin, tai siis ne muutamat tunnit mitä nukun ovat parempaa unta vaikka pari-kolme kertaa heräänkin välissä ni päivisin ei väsytä enää niin paljon. Mikä aiheuttaa sen että tuntuu kuin kokoajan olisi nälkä! Olen pitänyt tiukasti kiinni 3 kerran tahdista mutta voisin kokoajan mussuttaa jotain!

Koitan levätä päivisin ainakin tunnin ja vaikka unta en saa ni ainakin maata sängyssä muttei siitä oikein mitään tule. Ajatukset harhailee väkisin asioihin mitkä pitäisi tehdä tai olla jo tehtynä ja sitten nousen ylös enkä saa kuitenkaan tehtyä oikein mitään... Ja sitten mua rupee ahdistaa saamattomuuteni ja sitä kautta oravanpyörä pyörähtää taas painooni joka on viimeinen niitti siihen että tulee paniikkikohtaus.

Olen täysin sekaisin että mitä mun pitäisi tämän ruokavalion kanssa tehdä, joskus tuntuu että rupeen vetää taas pelkkää Nutrilettia, joskus että jatkan karppausta ja joskus että vaihdan perus VT:seen. Ja tämä pyörä pyörii päässä kuin hedelmäpeli.

Olen mä hirvittävä läski. Oksettaa katsoa itteään peilistä, olen jopa peittänyt eteisessä olevan kokovartalopeilin kun aina yläkerrasta tullessa siitä itseni nään. Nyt ei mahdu edes mitkään kengät enää jalkaan, olen niin turvoksissa kuin elefantti, mieheni kengätkö pitäisi siis pistää kun terapiaan lähden?!?!

Tuntuu niin hirveeltä tämä painotaakka, en pysty ajattelemaan enää mitenkään edes vähänkään järkevästi, itkettää vaan kokoajan. Miten ihmisellä voi olla näin huono olla itsensä kanssa...

Tämähän on hienoa, että menet terkkarille!!!

Tuo sun paino kuulostas olevan enimmäkseen nestettä. Se kyllä kertoo, että joku lääke ei ole ny kohillaa. Ole vaativa siellä terkkarilla!!!

Auttaako suo jos kudot katsellessasi telkkaria?
Minulla se auttaa Eli vaikka vain katselen telkkaria, niin en ole "laiska" koska kudon

Vanhempani kuuluivat sukupolveen: "Paholainen keksii tekemistä joutilaille käsille"
Ja ovat saaneet vähän mullekkin perittyä tuota laiskottelun huonoa omaatuntoa
Parantelen sitä kutomalla, kun vaan katselen päivän House nauhotuksia

Jaksamisia ja onnea terkkarille!!

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

^ R-A, siis mä en osaa tehdä mitään kutomis-neulomis-ompelemisjuttuja käsilläni. Siis mitään. Kaikki kouluaikanakin pakolliset jäi kesken kun kädet ei pysty siihen mitä pää vaatisi joten äitini, joka on niissä hyvä, sai aina tehdä ne loppuun että sain hyväksytyn. Olen ennemmin sellanen askartelupaskartelu tyyppi, eli säädän kaikkea -ei niin virallisesti-hyväksi keinoksi laskettavaa pakertelua. Siis nyt on projektina esim vanha ruokailuhuoneeseen tuleva "tassujalka"pöytä jota täytyy tuunata kuntoon. Sellasessa mä olen jopa hyvä, olen: hätä keinot keksii tyyppi, kunnon säätäjä jota mieheni jaksaa nauraa

Projektit vaan kestää mulla hetkisen kun aina ei jaksa jatkaa... Mutta pöytä on jo hyvällä mallilla eikä siihen mennyt kuin 2 viikkoa!

Toivotaan yhdessä jooko että lääkärissä jotain selviäisi?!?

Toivotaan että saat ajan asialliselle lääkärille nopeaan ja ilmoittelehan sitten meillekin miten meni. Tsemppiä. Ajatellaan nyt kuitenkin, että tuo nopea painonnousu ei ole läskiä, vaan turvotusta, jonka pois saaminen on onneksi ihan eri luokkaa kuin läskin sulatteleminen. Kun alkaa nuo asiat olla kunnossa, niin sitten jaksat taas enempi paneutua kiloihinkin. Älä luovuta. Jossain on ratkaisu, vaikkei sitä vielä olekaan löytynyt. Löytyy se.

_________________
A wise man never knows all. Only fools know everything. (Afrikkalainen sanonta)
"Viisaat etsivät totuutta, mutta hölmöt luulevat löytäneensä sen.” (Napoleon)

Kyllä!! Muista vaatia.

Minulla on kokemus iholääkäristä kun olin 20v.
Psoriasis oli aika pahana, mutta minä esitin niin reipasta ja kerroin, ettei minua häiritse. Käyn uimahallissa enkä häpeile.

No sitten lopussa lääkäri sanoo, että valohoito olisi tieten ollut hyvä, mutta koska pärjäät näin hyvin, niin eipä laiteta sitä?????

Sillon päätin, että aina valitan, en kehu pärjäämiselläni

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

Ilmoitan kyllä, voi Ooo, kiitos kannustavista sanoistasi

Nestettä-ei läskiä, nestettä-ei läskiä, nestettä-ei läskiä, nestettä-ei läskiä-psyykkaus menossa!

Mä olen sellanen viimeseen asti kituutan tyyppi, eli en hevillä valita, saa nähdä kuinka kovana tänään pystyn itseni pitämään!

Nyt on aika varattu labraan, onnistui ihan puhelimitse lääkärin kanssa lähetteistä sopiminen, oho se oli uutta huomenaamusta sitten sinne pyörtyilemään...

Hienoa!!

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

Joskus terveyskeskuskin yllättää positiivisesti. Hyvä.

_________________
A wise man never knows all. Only fools know everything. (Afrikkalainen sanonta)
"Viisaat etsivät totuutta, mutta hölmöt luulevat löytäneensä sen.” (Napoleon)

Nyt mua jännittää ihan hirveesti ne tulevat labratulokset, mitä jos sieltä ei löydykkään mitään syytä tähän painonnousuun/tai sitten sieltä paljastuu jotain hirveää...

Ja höh, vastauksiin menee viikko, täytyy koittaa olla ajattelematta koko asiaa etten halkea jännityksestä!

Rauhassa vaan

Lämmintä teetä ja sympatiaa odotellessa

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

R-A sä olet ihana!