Sokeri-addikti täällä myös ilmoittautuu ASAn ryhmään.
Olen ollut irti koukusta seitsemisen kuukautta, mutta se koukku roikkuu koko ajan niskani päällä. Sukulaislapset kävivät juuri leipomassa piparkakkutalon meillä, ja onneksi veivät sen mennessään, sillä houkutus oli suuri. Ensin ei ollut mitään hätää, mutta koska yhdellä lapsista oli syntymäpäivät, ja olin hankkinut synttärikakun ja maistoin siitä kaiken uhallakin teelusikallisen, niin jo alkoi tapahtua.
Halusin tietää, mitä tapahtuisi, jos maistaisin kakkua. Se maistui ällöttävän makealle, mutta aikaansai silti vanhan himon. Jäätelöäkin oli tarjolla, ja maistoin sitäkin teelusikallisen. Kauhian imelää ja huono olo tuli jo näin vähästä, mutta... Parin päivän päästä päätin leipoa pakkaseen jääneen taikinapalan piparkakkutaloksi ja "viattomasti"
selitin itselleni, että annan sen sitten jollekin joululahjaksi. Ensin otin suuhuni minimaalisen nykerön taikinaa, sitten toisen nykerön ja sitten kolmannen. Onneksi taikinaa oli vähän ja pystyin pitämään kontrollin, mutta tiukkaa se teki. Valmista piparkakkutaloa olen vain impannut monta kertaa päivässä, en syönyt. Täytyy pian pakata se, ettei houkutus käy liian suureksi.
Olen täysi sokerinisti. Meillä ei voi olla kotona sokerileivonnaisia eikä tavallista jäätelöä. Piste.
Siksi tänä jouluna hankimme ukon kanssa yhteiseksi joululahjaksi itsellemme jäätelökoneen, jolla voi tehdä sokeritonta jäätelöä.