karppaus.info

Miten saada ahmiminen kuriin? Karppiruokavaliollakin sitä voi näet harrastaa ja tuloksena on tietenkin entistä lihavampi ihminen.

Ahmin ajoittain ruokaa kipuiluun asti. On pakko vain syödä kaikki ja hakea lisääkin. Ahmiminen on kausittaista mutta aina en edes löydä siihen syytä, esim. stressi tai ahistus jostain. Tiukoilla hiilillä olen saanut suitsittua ahmimista mutta nyt ollaan taas pudottu reestä. Eilen taisin syödä 4000kcal, ja ilman oksentamista siis. En ole koskaan oksentanut mutta anoreksiaa olen sairastanut.

Taidan olla ikuinen ruokahäiriöinen Karppauksesta toivoin apua mutta ei kai mikään auta jos pää on pöpilä.

Olisi kiva kuulla ex-ahmijoilta miten olette pärjänneet karppauksen ja ahmimishimon kanssa. Ja tietty kaikilta jotka viittii kommentoida.

Mie en voi muuta kommentoida, kuin että pääsin siitä eroon karppauksella... entinen tunne/lohtusyöjä olin... vuosia... Toivon mukaa siekin saat siihen jotain apua.

_________________
Karppi, since 2005

Niin minäkin ajattelin. Että karppauksella siitä pääsis eroon. Mutta kai kyse on lopulta itsekurista. Tuntuu että se on olennainen asia ihmisen persoonassa on kyse sitten koulutuksesta tai kohtuudella syömisestä.

Silti anoreksia-aikoinani itsekuri oli kaikki mitä mulla oli.. Voiko ihminen muuttua ääripäästä toiseen tällä tavoin?

Mulla samoin karppaus auttoi ahmimiseen, joka liittyi juuri hiilaripitoisiin ruokiin (karkit, leipä, kaikki leivonnaiset, pizza etc..). Makean päälle suolaista ja toisinpäin, aikamoinen kierre. Ja tunnesyöppö olin minäkin. Nyt vähillä hiilareilla ei juurikaan ole mielitekoja tai edes näläntunnetta eikä mun tee mieli ahmia karppiruokia. Itsekuria tietysti tarvitaan jatkuvasti, mutta mulla ainakin vhh-ruokavalio tekee elämän tässä suhteessa helpommaksi. Mulla esim. karpatessa 70% suklaasta meinas lähtä mopo keuliin ja tiedän että jos palaisin entisiin sapuskoihin mopo karkais taas käsistä syömisen suhteen. Kaikki on tietysti yksilöllistä ja ahmimisen syytkin voivat olla syvälliset. Mutta, valtavasti voimia sinulle kamppailuun!!! Muista, et ole yksin!

_________________

Kiitos KristiinaT ja Anjuna kommenteista!

Anjuna, kiva kuulla että en ole yksin. Että vaikka karppaakin niin varuillaan on oltava.

Välillä tulee olo että täällä niin monet ex-ruokaholikot on tulleet autuaiksi karppauksen aloitettuaan. Mä olen sitä mieltä kokemuksen kautta että kerran ruokahäiriöinen, aina ruokahäiriöinen. Vähän niin kuin alkoholistien pitää aina olla varuillaan alkoholin kanssa. Mulla on sama ruoan kanssa.

Olen nyt syksyllä saanut kokea karvaasti sen että karppiruokaankin voi kehittää ahmimishimot.

Itse väittäisin, että pelkällä karppaamisella ei vaivaan saa ihmeparantumista, jos muuten on se tunnepuolen homma kesken, ja ahmiminen ja/tai muu syömishäiriöinen käytös edelleen taustalla jonkinlaisena selviytymisstrategiana kriisissä tms. Arkipäivän himot kyllä pysyvät helpommin kurissa ilman sokeriheilahteluja.

_________________
Uusiokarppi
2011 alusta -36 kg (helmikuu 2014)

Varmasti näin Myxini. Ihmeparantumista en odota tietenkään. Sen sijaan toivon apua karppauksesta. Hiilarit nyt tutkitusti aiheuttaa monille ahmimista ja sitä että vatsa huutaa ruokaa lisää vaikka sinne olisi tullut jo leipäpaketillinen tavaraa.

Löysin tällaisen artikkelin. Vaikka mun paino ei tuollaisia lukuja sahaa niin luullakseni kärsin samantyyppisestä "sairaudesta". Tunnistan juuri nuo kauppamatkojen suunnittelut ja etukäteen päätetyt mässäilypäivät. Tuossakin on vhh-sta löydetty apua eli kai minä oikealla palstalla olen asiani kanssa

http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkel ... 00-kaloria

Itse kamppailen ahmimishäiriön kanssa ja karppiruokavalio on vain yksi osa sitä. Minulle kun pelkkä ruokavalion muuttaminen ei poista olemassa olevaa syömishäiriötä, vaan tässä olen aloittanut toipumisprosessin ammattiauttajien (psyk.sairaanhoitaja, ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti) tukemana. Edessä oleva tie on pitkä ja pelottava, mutta uskon sen olevan elämäni arvoinen. Ahmimiseen karppaus voi olla askel oikeaan suuntaan, sillä minulla esim. se auttaa nälän hallintaan ja siten myös pahimpien mielitekojen ja hiilaririippuvuuden kanssa kamppailuun. Useammiten siis, vielä en ole kuivilla vaan repsuja tapahtuu, mutta nykyään se kumpuaa enemmän ns. henkisistä tarpeista kuin nälästä tai verensokerin heilahteluiden aiheuttamana.
Tätä toipumista käyn siis tarkemmin läpi omassa blogissani, tervetuloa kurkkimaan, jos siitä jollekin jotain apua olisi

_________________


Lisää mietteitä syömishäiriöstä ja karppauksesta
http://lakka81.blogspot.com/

Rakkaudesta ruokaan
http://lakkajapeura.blogspot.com/

Sama vika näidenkin korvien välissä. Karppaus on auttanut todella paljon, mutta kokonaan se ei ole ongelmaa poistanut, Olen toki laihtunut tosi paljon ja olenkin sitä mieltä, että on helpompi laihtua kuin pitää paino kurissa. Voisin jopa väittää, että olen kuin alkoholisti: kun ruokavaliosta poistetaan tietyt aineet paino pysyy kurissa, mutta siellä se tauti kuitenkin taustalla väijyy.

..Syvä huokaisu..
Karppaaminen on auttanut suurestikin näihin ahmimisiin, kun verensokeri ei heittelehdi enää niin holtittomasti, kuin ennen.. Mutta.. Kyllä se taustalla kummittelee, enkä voi väittää, että 100%:sti olisin siitä irti päässyt. Tuskin ikinä pääsenkään, mutta se asia on hyväksyttävä. Tämä asia tuntuu aina vain vaikeutuvan näin pimeään vuodenaikaan.

_________________
"Jokainen hetki on tilaisuus muuttaa elämän suunta.."

Täällä melkein entinen ahmija ... Ennen sain ahmimiskohtauksia noin 3-4 krt/viikossa, nyt karpatessa (reilut 2 v) on kohtauksia ollut 2-3. Silloinkin söin karppiruokaa, enkä litratolkulla karkkia, jäätelöä ja suklaata (ja ehkä vähän pullaakin... niinkuin yksi kokonainen isoäidinpitko ja litra rasvatonta maitoa...). Selatessani vanhoja ruokapäiväkirjoja ei kyllä ole mikään ihme, että kotona töiden jälkeen iski ahmimiskohtaus: ei aamupalaa ja lounaaksi reissumies kinkulla, kurkkua ja jogurttipurkki (150 g). Huoh...

Kävin myös NPL-terapeutilla, kirjoitin vihkoseen tuntemuksiani ja pohdiskelujani - ja sitten heitin vihkon pois. Laihtumiseni toi myös pintaan itseluottamusta ja aloinkin laukoa tunteitani suoremmin kuin ennen - sen sijaan, että patosin kaiken pahan olon sisälleni. Olen kyllä tietoinen edelleen ongelmastani ja tiedostan, mitkä ruoat minussa ahmimista laukaisevat. Edelleen ahdistus on tunteista itselleni pahin, mutta senkin tunteen kanssa on vain töitä tehtävä. Harjoittelemista loppu iän?

_________________
Pikkuvonkaleen 12/2013 äiti

Onneksi meitä on muitakin. Karppaus ei ole auttanut ahmimiseen tai joo on auttanu tavallaan... Niin kauan kun saan pidettyä itseni kurissa etten ota edes sitä yhtä pientä suklaapalaa. Itsekurini ei vaan riitä siihen etten ottaisi ja sitten taas mennään. Ahmin kaiken minkä kaapeista löydän, ellen saa pysäytettyä reaktiota. Luulin että rentokarppaus auttaisi ja edelleen rentokarppaan, mutta ei sekään ole auttanut... Olen sokeriholisti, mutta saatan myös ahmia karppiruokaa... Ennen ahmin leipää, mutta se on luojan kiitos jäänyt!

_________________
Olet omien valintojesi summa

Karppausta: http://www.intosj.blogspot.com
Koiruuksia: http://www.qaponblogi.blogspot.com

Mun ongelma ei varsinaisesti ole ahmiminen ja oksentelu, vaan rehellinen makean addiktio. Kykenen mässäileen pitkin päivää reilut määrät kaikkea sokeripitoista, mutta en kilotolkulla kerralla. Mulle ei riitä himojen kurissapitoon mikään hyväkarppaus vaan kokemuksesta (lue: kantapään kautta) olen oppinut, että minun on elettävä alle 50 g:n hiilareilla. Valitettavasti oppikoulu on tässä edelleen kesken - en ole tähän tasoon pystynyt toistaiseksi 6 viikkoa pitemmällä aikajaksolla. Tuuri"juoppo" siis olen.

Ja väitän nyt raakasti, etteivät kaikki, jotka omien sanomisien mukaan ovat "kamalan makean persoja", oikeasti tiedä mitä on The Makeanaddiktio tai The Ahmiminen. Jokaisella on joku oma arviointimittari tähän, mutta kun otetaan käyttöön jokin standarditikku, johon kunkin syömisiä vertaillaan, niin kaikki pikkutekijät voidaan melko helposti raakata joukosta pois - ja heitä on varmaan se suurempi osa. Näille syömisen hallinta ruokavalion avulla on helpompaa kuin The Ahmijoille yms..

_________________
"Kyllä meitissä ihan missille asti muotoja riittää - neljälle, viidellekki."

Kiva huomata että meitä on muitakin Toisaalta tiesin sen koska ahmiminen on nykyisin aika yleistä ja tänne karppifoorumille rantautuu kaikenlaisia ihmisiä syömishistorioineen.

Palailen keskusteluun paremmalla ajalla!

On hirveän vaikeaa kun on tottunut ruoalla rankaisemaan ja palkitsemaan itseään. Meni hyvin tai huonosti, ruoka on aina ystävä. Miten ihanaa onkin suunnitella herkkulistaa ja mielikuvin nähdä itsensä syömässä niitä ja saamassa jotain uskomatonta nautintoa. Niin, hetken nautinto se onkin mutta hyvin pian tulee häpeäntunne ja fyysinen kipuilu.

Itse olen analysoinut että ruoalla/viinillä täytän jotain aukkoa elämässäni. Jokin asia on syvällä itsessä vinksvonksin. Toki tiedän että ongelmia on mutta sitä en miksi ruoka on vastaus niihin mielestäni. Onhan monilla, monilla muillakin ongelmia mutta purkamistavat erilaisia. Oliskin sellainen persoona joka reagoisi stressiin syömättömyydellä, tai liikkumalla paljon. Jotenkin tähä ruoan ahmimiseen liittyy niin suunnaton häpeän tunne. Se on vain niin luonnotonta syödä ja syödä, kuin työkseen tekisi sitä.

Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni uskon että vähillä hiilillä oleminen auttaisi himoon syödä paljon. Kuten joillekin täällä. Mutta sitä perimmäistä ongelmaa se ei siis ratkaise. Koska en tiedä miksi ahmin välillä niin pitänee jättää tämä kysymys auki vielä.

Helpotus oli tajuta että meitä on monta, vielä tällä foorumilla!

Mulla on samoin kuin monilla muilla vastaajilla; karppaus on helpottanut pahinta ahmimisongelmaa, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Tosin nykyään en enää varsinaisesti ahmi kuin hyvin harvoin, jos siis ahmimisella tarkoitetaan hyvin nopeasti salassa tapahtuvaa suurien määrien syömistä. Sen sijaan helposti ylensyön edelleenkin. Esim. lassakaa (josta vuoallinen tavallisesti riittäisi ehkä kuudelle henkilölle) saatan helposti syödä puoli vuokaa kerralla, jonka jälkeen jätän sen hellalle jäähtymään, ja aina ohi kävellessäni närpin muutamia haarukallisia, kunnes illan mittaan huomaan syöneeni koko vuoallisen. Kermajuustoa saatan höyläillä suuhuni kymmeniä paloja kerrallaan, kunnes lopulta lähes koko juusto on mennyt.
Tätä ei tapahdu suinkaan niin usein kuin yläkarppiaikoina, ja tosiaan ihan suunnitelmalliset ahmimis- ja oksentamissessiot ovat lähes loppuneet. Mutta tarkkana saa olla edelleen, sillä syömishäiriö ei ihan noin vain katoa. Mulla on ongelmana sekin, että sen lisäksi että mulla on syömishäiriö, mulla on myös ongelmaa alkoholin kanssa. Ja humalassa kontrolli pettää herkemmin myös syömisten suhteen.

Tuntuu, että syömisongelmia on selvästi enemmän naisilla. Mistähän se johtuu?

Jos tietää, että liikaa syömisellä saa pahan olon, niin miten se voi olla palkinto mistään?

^^Luontainen tai opittu tapa purkaa pahaa oloa masokistisesti itseen eikä toisiin? Luonteen heikkous ei ainakaan ole mikään selittävä tekijä.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Kun tämä olisikin loogista loppuun saakka. Mutta nämä ovat häiriö-nimellä meneviä juuri sen takia että ne ovat kaikkea muuta kuin rationaalista toimintaa. Toki syömisen alussa olo on hyvä mutta ja siten "palkitseminen" tuottaa tulosta mutta loppujen lopuksi kyse on kontrollin pettämisestä jolloin syöminen.. ei vaan lopu. Ja kuten Kukkopilli tuossa kommentoi, kyllä mä ainakin tavallaan kidutan itseäni välillä ajamalla kehoni kiputilaan. Joskus asiat on niin vaikeita kestää elämässä että vastaus on itsensä rankaisu. Kun se kipu ei lopu niin laitetaan minut kärsimään vielä enemmän.

Huoh, kuulostaa varmaan ihan skitsolta mutta kuten sanottu, nämähän ovatkin syömisHÄIRIÖITÄ.

Ja miksi naisilla? Mä uskon että miehilläkin tätä on mutta naiset puhuu enemmän ongelmistaan. Toki tässä ei voi olla koko syy siihen miksi naisilla on tätä enemmän. Anoreksiaa voidaan selittää osaltaan naisiin kohdistuvilla epärealistisilla ulkonäkö-odotuksilla. Ahmimista mulla ainakin edesauttaa myös hormonitasojen vaihtelut kierron eri vaiheissa.