En mielestäni ole enää aloittelija, koska karppausta on takana kaksi vuotta, mutta nyt kyllä tuntuu, että en ymmärrä yhtään mitään... MITÄ OLEN TEHNYT VÄÄRIN?
Taustaa:
Nuorena olin hoikka, ja pystyin aina syömään paljon lihomatta. Ennen lasten syntymää eli kolmikymppiseksi painoin tasaisesti 52 kg; olen 168 cm pitkä. Joka lapsen jälkeen painoon tuli lisää kilo tai pari, mikä oli ihan ok, mutta kun muutama vuosi viidennen lapsen syntymän jälkeen huomasin painavani 68 kg ja ETENKIN, kun lisäpaino oli vyötäröllä ja vyötärönympärys n. 90 cm, päätin laihduttaa - ensimmäisen ja ainoan kerran elämässäni.
Koetin ensiksi laihduttaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta koska kärsin edelleen rasvakammosta eikä proteiiniruokaa ollut varaa syödä niin paljon, että nälkä olisi sillä lähtenyt, napostelin lopulta tummaa suklaata nälkääni niin, että jäin pahaan suklaakoukkuun. Oli pakko lopettaa!
Lopulta päätin pudottaa painoa tavalla, jonka ainakin uskoin osaavani: yksinkertaisesti syömällä vähemmän. Saavutin tavoitteeni: vuodessa pudotin 10 kg, ja vyötärön sain 80 cm:iin. Mitat pysyivät siitä eteenpäin vakaina, ja olin ikionnellinen, kun monet vanhat vaatteet mahtuivat taas päälle ja saatoin käyttää muun muassa ihania vintage-vaatteitani. Vaatekoko oli pienentynyt 44:stä tai 46:sta 38:aan tai 40:een.
MUTTA vähitellen kyllästyin alituiseen nälkään! Jouduin koko ajan tarkasti säännöstelemään syömistäni. Olen sellainen, että nälkä tekee minut todella vihaiseksi, joten koko perhe sai kärsiä, kun minä näin nälkää. Ja tietenkin jouduin laittamaan ruokaa muulle perheelle ja katselemaan heidän syömistään! Usein haaveilin, että saisin vielä joskus syödä kunnolla, ja melkein toivoin, että saisin tietää sairastavani jotain kuolemaan johtavaa sairautta, jotta voisin herkutella koko loppuajan...
Pidettyäni mittani vuoden ajan ja kärsittyäni siis nälkää yhtäjaksoisesti yhteensä kaksi vuotta sain käsiini "Ruokavallankumouksen" ja lueskelin Kostdoktornia ja kaikenlaista muuta. Pääsin eroon rasvakammostani ja päätin yrittää karppausta uudestaan. Se tuntui täydelliseltä vastaukselta ongelmaani: saisin vihdoinkin syödä joka suupalaa laskematta ja painoni pysyisi ennallaan - sitä paitsi saisin lakata pelkäämästä kakkostyypin diabetesta ja Alzheimerin tautia, joihin mummuni oli sairastunut (eikä hän ollut ylipainoinen!).
Painoin siis karppauksen alkaessa 58 kiloa. Tavoitteeni oli mielestäni realistinen: tarkoitukseni ei ollut laihduttaa, koska olin täysin tyytyväinen kokooni ja se tuntui minulle sopivalta. En haaveillut tyttöaikaisista mitoista - halusin vain pysyä 38 - 40-kokoisena tarvitsematta olla nälkäinen ja kiukkuinen. Vähä vähältä painoni on kuitenkin kahden vuoden aikana hilautunut ylöspäin. 60 - 61 kiloa menetteli vielä, enkä kiinnittänyt asiaan kovin paljon huomiota, ennen kuin vyötärönapit eivät enää menneet kiinni... Nyt olen jo hyvin lähellä 65 kiloa. Lähes kaikki on siis tullut takaisin!!!
En ole merkittävästi lisännyt liikuntaa, joten lihasmassan lisääntymisestä ei voi olla kyse. Vyötärönympärys on näkyvästi ja tuntuvasti kasvanut (vaikka ei ole vielä 90 cm:ssä), ja uusi, minulle ihmeellinen ilmiö on, että olkavarsiin ja reisiin on kertynyt muhkuraista rasvaa!
Tällaista en ole ennen kokenut. Ymmärrän, että aineenvaihdunta muuttuu keski-iässä (olen 52-vuotias), mutta en käsitä, miten painoni voi jatkuvasti nousta! Syön D-vitamiinia 100 mikrogrammaa päivässä ja muita lisäravinteita kuuriluontoisesti. Kolesteroliarvot olivat viisikymppistarkastuksessa erinomaiset, ja terveys on kaikin puolin hyvä. Kuukautiset jatkuvat.
Syönkö väärin? Ennen karppausta söin viidesti päivässä pieniä aterioita; nyt syön kotona ollessani kolmesti päivässä, mutta jos olemme jossakin reissussa ja energiaa kuluu enemmän, neljästi päivässä. Päivän ateriat ovat seuraavankaltaisia:
- aamiaiseksi munakas (2 munaa + loraus kermaa, seassa esim. viherjauhetta), kasviksia, kupillinen vihreää teetä
- lounaaksi munakas (2 munaa + loraus kermaa), kasviksia, 3 dl:n kupillinen makeuttamatonta kaakaota (luomutäysmaitoon ja kermaan)
- päivälliseksi 80 - 100 g lihaa, kalaa tai joskus makkaraa (hiilihydraatteja reilusti alle 5 g/100 g), kasviksia
- tarvittaessa iltapalaksi 1½ dl 10-prosenttista jugurttia
Kananmunapainotteisuus johtuu yksinkertaisesti rahasta: munat ovat paljon halvempia kuin liha. Käytän reilusti voita, varmaan 50 g päivässä: paistan siinä ja höystän sillä munakkaat ja kasvikset. Joskus herään yöllä nälkäisenä ja käyn silloinkin ottamassa palan voita. Toisinaan herkuttelen 1 - 2 palalla tummaa suklaata. Janojuomaksi juon 1 - 1½ litraa rooibosta päivän kuluessa.
Sanokaapa viisaammat, missä vika! Saanko liikaa kaloreita? Laskelmieni mukaan syön 1300 - 1500 kaloria päivässä (jonkin taulukon mukaan tämänikäinen, vähän liikkuva nainen saisi syödä vain 1200 kaloria
), hiilareita 25 - 50 grammaa, proteiinia n. 1 g painokiloa kohti. Syönkö liikaa vai liian vähän rasvaa? Liikaa tai liian vähän proteiinia? Tuleeko hiilareita liikaa, kun käytän joskus myös porkkanaa? Käytänkö liikaa maitotuotteita (päivittäin 2 dl täysmaitoa, 1 - 1½ dl kermaa, 1½ dl jugurttia)? Tuoreesta ruisleivästä, leivonnaisista ja makeasta luopuminen oli vaikeaa, mutta sain lohtua siitä, että voisin sentään syödä suurta herkkuani kermaa... Jos joudun luopumaan siitäkin, motivaatio laskee huomattavasti! En kysy, liikunko liian vähän, sillä haluan löytää tavan pysyttää painoni 58 kilossa ja vyötärön 80 cm:ssä entisellä liikuntamäärällä!
J.K. Stressiä ei ole. Olen juuri päättänyt psykoterapian, ja tunnen olevani henkisesti tasapainossa vapauduttuani suurimmista traumoista. Olen myös aloittanut mietiskelyn harjoittelun. Hormonimuutokset ovat kylläkin huonontaneet unta niin, että heräilen öisin ja minun on vaikea nukahtaa uudelleen; myös levottomat jalat ovat alkaneet vaivata yhtä paljon kuin raskausaikoina. Kuinka suuri vaikutus huonolla unen laadulla voi olla rasvan kertymiseen? En huoli hormonihoitoja enkä lääkkeitä!