Toisinsyöjä kirjoitti:
Leenuliinutiinu kirjoitti:
On todellakin niin, että kaikki ei sovi kaikille. Ei ainakaan ennen kuin bakteerikanta muuttuu... tai entsyymitoiminta.
Silloin kun vatsani bakteerinkanta ja entsyymitoiminta olivat vatsavaivoista päätellen paljon paskempia kuin nyt - harrastin siedätyshoitoa kaikenlaisiin itselleni sopimattomiin asioihin, kuten esim. vehnä, kookos, tomaatti, auringonkukansiemenet jne. - pystyin syömään kookosta koska aina oli jotain pikkuvaivaa, jolloin ei tiennyt yhtään mikä ruoka mitäkin vaivaa aiheuttaa, kun pikkuvaivojen kesto oli tauoton, ei siinä mitään erityistä huomannut kookoksen syömisen jälkeen.
Nyt kun en syö itselleni sopimattomia ruoka-aineita ja entsyymitoiminta sekä bakteerikanta ovat takuulla huippuluokkaa, huomaan paljon entistä 'syödään mitä vain' -aikaa helpommin ne sopimattomien ruoka-aineiden aiheuttamat ongelmat. Esimerkiksi juurikin kookoksen, mutta myös sein, tomaatin, sianlihan jne. (Viljoista nyt puhumattakaan.)
En siis voi olla samaa mieltä yllä siteeraamani lauseen kanssa, vaan pikemminkin päinvastoin: Kun kremppaa on riittävästi, saattaa luulla että monet sopimattomat asiat ovat sopivia. Kun kremppoja ei ole ja systeemi on huippukunnossa, se antaa juurikin sen ansaitun määrän negatiivista palautetta kun syö jotakin sopimatonta. Ainakin minulla on käynyt näin päin.
Olen samaa mieltä, että tunnen kropassani paljon paremmin nyt sopimattomat ruuat ja yleensäkin tunnen kroppani paremmin. Aiemmin oli ihan tukossa kaikesta viljasta ja sen aiehuttamasta turvotuksesta. Näinä vuosina, siis vuodesta 2002, olen oppinut ns. kuuntelemaan kehoani paljon paremmin.
Silti olen sitä mieltä, että bakteerikannan kasvattaminen suolistoon ei ole ihan helppo tehtävä. Lisää tästä voi lukea Huovisen teksteistä ja vaikka tästä
http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto9_1.pdf jos ei ole ennetään tuttua. Mikä kenellekin on oikeanlainen bakteerikanta?
Joten edelleenkin tarkoitan sitä, mitä kirjoitin, ehkä nyt ajatus avautuu paremmin myös muille.
Heitän vielä yhden esimerkin, jonka kyllä olen muistaakseni kirjoittanut jo aiemminkin:
Ystävälleni ei sopinut valkosipuli, ei millään. Hän tuli siitä pahoinvoivaksi. Kuitenkin sen hyvistä vaikutuksista vakuuttuneena hän hankki valkosipulikapseleita, joita hän otti siitä huolimatta, että ne aiheuttivat hänelle lievää kuvotusta. Parin viikon jälkeen pahoinvointia ei enää tullut. Oliko hän tottunut niihin vai oliko kenties hänellä suolistossa bakteereja, jotka alkoivat voida pahoin valkosipulin antibioottisten vaikutusten kanssa ja aiheuttivat oireet? Kenpä tietäisi sen? Tätä ei tietystikään voi soveltaa kaikkiin muihin eikä kaikkiin ruoka-aineisiin! Se oli vain yksi esimerkki siitä, että voi olla tai voi olla olematta. Eikä kukaan voi tietää ennen kuin koittaa. Mitään liian nopeita kokeiluja ja liian nopeita päätelmiä ei pitäisi tehdä. Itselleni ei sovi raaka sipuli! Ilmeisesti minulla ei ole kehittynyt koskaan tarvittavaa entsyymiä, joka pilkkoisi sitä. Siitäkin huolimatta, että sipuli on erittäin terveellistä! (Pikkulapsilta tämä usein puuttuu, en nyt löydä lähdettä.)
Kokeiluja on tehtävä siis varoen ja pitkän ajan kuluessa ja vielä mieluusti toistettava... vaikeaa, kieltämättä. Tuo oman kehon kuuntelu kehittyy pikku hiljaa.