Hansu kirjoitti:
Mä en pidä itseäni varsinaisesti kauhistelijana,mutta vastaanpa kumminkin. Ja vastaukseni on ihan vaan oma mielipide sen mukaan mitä oman elämänkokemukseni olen havainnut.
Eli mä ajattelen tämän näin: En tarkoita, että tärkkelys (ja varsinkin valkoiset vehnäjauhot) olisivat mitenkään autuaaksi tekevä asia dialyysipotilaalle. Mutta kun proteiinit on rajoitettu, niin energia pitää suurelta osin siis saada rasvasta ja/tai hiilihydraateista. Karppaajana luonnollinen ajatus lienee, että rasvasta mieluummin kuin hiilihydraateista. Mutta minua ainakin ällöttää ajatus syödä rasvaa lähes paljaaltaan, mä tarvitsen jotain rasvan lisäksi että saan sen alas. Ehkä jotkut pystyvät syömään rasvaa lähes paljaaltaan, mutta minä en. Rasva tarvitsee siis jotain kyytipojaksi. Proteiinit on rajoitettu, kasvikset on rajoitettu sekä nesterajoituksen että kaliumrajoituksen takia. (Se nesterajoitus oli muistaakseni dialyysipotilaalla alle litra eli puoli litraa+virtsamäärä, reippasti nestettä sisältävät ruuat lasketaan nesteisiin mukaan, esim. kurkku) Mitä siis voi syödä? Kohtuudella proteiineja, hiukan kasviksia, reilusti rasvaa ja pikkutilkka vettä. Ja sitten mahdollisesti niitä hiilihydraatteja jos tuo ei riitä. Ja lisäravinteita ehkä.
Ja se mitä ehkä tulkitsit kauhisteluksi. Mä en muistaakseni missään vaiheessa sanonut, että karppaus on pahasta dialyysipotilaalle. Kaiken kaikkiaan lyhyen karppaukseni takia en katso voivani sanoa kovinkaan paljon viisasta karppausruokavaliosta ja sen soveltamisesta erikoistilanteisiin. Mutta sairaanhoidosta tiedän paljon. Se, mitä tarkoitin, oli, että minusta karppaus sen enempää kuin mikään muukaan elämäntapa ei saa mennä "hihhuloinniksi". Ja sitten mä olen ehkä turhankin herkkä kaikenlaisen omapäisen puoskaroinnin suhteen, että taidan nähdä sitä sielläkin, missä sitä ei ole. Niin paljon olen nähnyt esim. sellaista, että vaihdetaan ominpäin omat verenpainelääkkeet tätivainajan lääkkeisiin, tietämättä edes mitä lääkkeitä ne ovat mutta purkin kyljessä luki "verenpaineeseen 2 tbl aamulla" ja niitä purkkeja oli niin paljon että ei niitä raaski heittää pois. Niin että kun kaikkea tällaista näkee niin paljon, niin mä olen aika ehdoton siitä, että annettuja hoito-ohjeita ei mennä ominpäin muuttelemaan keskustelematta lääkärin kanssa.
Eli tiivistettynä mielipiteeni: karppaus on hyvästä, mutta lääkärin antamien hoito-ohjeiden yli ei marssita ominpäin.
Ja vielä musta tuntuu, että tämä ketju alkaa nyt mennä siihen että yksi puhuu aidasta ja toinen (ilmeisesti minä) aidanseipäästä?
Tämä ansaitsisi minusta paremman vastauksen kuin mihin juuri nyt pystyn ja ehdin.
On aikamoinen
osittainen harhakäsitys että alakarppi tarkoittaisi hyvin runsasproteiinista oikopäätä. Monet toki soveltavat sitä sillätavalla. Kuitenkin hyvin paljon kotrostetaan myöskin proteiinin rajoittamista erityisesti tavallisesti koskien insuliini-sokerinsäätöongelmaista. tavanomainen karppaus saattaa aikalailla usein mahtua likiluokkaa "virallisterveelliseen" proteiinin määrän osalta. Koko ravitsemussektorilla vallitsee aikalailla löysä mutta kuitenkin selkeä konsensus proteinin määrästä.
Tiukalla laihdutusketokarpilla jolla ei ole suuria ongelmia esim sokerisysteemeissään on toki melkoisen reilu mutta ei kohtuuton proteiinin määrä tarpeen hormonaalisen säädön sekä glukoosin de novo tuotannon suhteen jolloin
varmistetaan ylimäärällä ettei omia proteiinikudoksia syödä. Tämä johtaa usein lievään todellista tarvetta suurempaankin prodemäärään.
Mutta jos lievennetään tuosta hivenen, ei olla rajulla laihdutuksella, eli energiavaje kohtuullinen ja hiilarimäärä alhainen pärjätään usein melko niukallakin (karppiniukalla) proteiinin määrällä.
Pääasiassa ja noin karkeasti ottaen alakarpin ei tarvi olla runsasproteiininen.
Lähellä isokalorista ja kohtuuhiilareilla (ns "aivohiilarit" tai lähes) ei tarvita minkäänlaista proteiiniylimäärää. Voidaan jopa toimia niukkaproteiinisesti jos tarve vaatii. Ihmisen todellinen proteiinin tarve ei suutren suuri ole. (yksilöllisen vaihtelun huomioiden) Proteiinitase voidaan helposti mitata ja silläkin tavalla minimoida se proteiinin saanti yksilölliseen minimiin silloin kun sitä ei glukoosilähteeksi tarvita. Se tarvittava määrä voi olla melkoisen niukkakin. Erityisesti karppaus eläinperäisellä ravinnolla mahdolistaa proteiinin aminohappoprofiilin vuoksi melko niukan proteiinimäärän.
Kannattaa laskea ihan oikeasti muutamilla elintarvikkeilla paljonko esim rasvaa ravinnossa on tai voi olla sen tuntumatta kovinkaan rasvaiselle.
Valinta on tärkkelyksen/sokerin ja rasvan välillä eikä suinkaan niin että aletaan mainittavasti proteiinia energiaravintona hiilihydaatin sijasta syödä.
(otin nyt vain kantaa tähän prode-hiilari-rasva kysymykseen)
Melkoisen helposti saa koostettua rasvattomalta tuntuvan ruokavalion siten että esim hiilaria on 60-80g, proteiinia (40g (jos se riittäisi yksilöllisesti) sekä loppu energian tarpeesta ravinnon sisältämää rasvaa.