On muuten mielenkiintoista, että oireet täsmäävät osin myös krapulan (vieroitusoireet) ja paniikkihäiriön kanssa.
Paniikkihäiriön oireita:
- Sydämentykytys, rintatuntemukset
- Ilman loppumisen tunne
- Hikoilu, kylmät ja kuumat aallot
- Vapina, tärinä
- Huimaus, heikotus
- Epätodellinen olo
- Kuolemanpelko
- Kontrollin menettämisen pelko, sekoamisen pelko
Luin taannoin jostain lehdestä väitteen, että krapulan oireet voisivat joillakuilla olla osin paniikkikohtauksen aiheuttamia. Vaikka krapula onkin ihan syystä ja seurauksesta johtuva fyysinen kriisitila omine oireineen, niin sikäli olisi järkeenkäypää, että kohtauksen voi laukaista joko henkinen tai kemiallinen "stressi" ja krapulassa aika usein kärsitään vähän molemmista. Tässä hieman tekstiä aiheeseen liittyen:
Taipumus paniikkioireisiin on osittain perinnöllistä: vaikeampia paniikkihäiriö esiintyy usein suvuittain tai samoissa suvuissa masennussairauden, pakkomielteiden, syömishäiriöiden ja alkoholismin kanssa. Paniikkialttiit ihmiset ja heidän lähisukulaisensa ovat myös muita alttiimpia reagoimaan paniikilla ja liikahengityksellä joihinkin kemiallisiin ärsykkeisiin, kuten veren happo-emästasapainon häiriöihin ja sisäelinhermostoa kiihottaviin aiheisiin (mm. kofeiini, adrenaliinin kaltaisesti vaikuttavat aineet).
Perinnöllistä alttiutta paniikkireaktioihin voisi verrata autoon, jossa on moottorin kokoon nähden pieni jäähdyttäjä. Paniikkikeskusta (locus coeruleus) jäähdyttävät serotoniinia hermovälittäjäaineenaan käyttävät raphe-tumakeet aivoissa. Useimmissa tilanteissa (tasaisella ajettaessa) jäähdytys riittää, mutta henkisessä (menetykset, paineet) tai kemiallisessa paineessa (sairaudet, kahvi, alkoholi, lääkkeet) alkaa jäähdytys kiehua ja tuottaa paniikkioireita. Myös taipumus masennukseen, pakko-oireisiin tai syömishäiriöihin saattaa lähinnä välittyä heikon serotoniinitoiminnan kautta.
Tämä on siis ihan vain lukemani ja pohtimani teoria, kun muutaman kaverin paniikkihäiriöitä ja toisten tämäntyyppisiä krapuloita seuranneena ajatus tuntuu kiinnostavalta. En siis sano, että se sinulla liittyisi tällaiseen, mutta toisaalta suuri määrä hiilereita karppaajalle varmaan riitä elimistön kemian sekoittamiseen jos niikseen tulee. Ja todennäköisesti kunnon repsahduksen jälkeen se mielikään ei ole kovin korkealla. Ja jos ei muuta, niin ehkä tuota hiilaripiikin jälkeistä tilaa vähintään jonkinmoiseksi hiilarikrapulaksi voi kutsua?
Lainaukset otettu osoitteesta
http://www.introspekt.fi/artikkelit/paniikki.html.