Kävin pitkästä aikaa sairaalassa.
Nyt ruuhkaolosuhteissa pikainen rutiinihomma venyi odotteluineen viideksi päiväksi... yli kaksi vuotta matalahiilariketoilua takana. Pohjalta 20-30 g / päivä. Viihdyn matalilla. Ei tee mieli mitään, BMI 22,5. Miehen ikää 58.
Mutta kipeäksi ja turvonneeksi tulin tuon sairaalaruoan myötä saman tien. Vuorokaudessa saan siellä liki kahden viikon hiilarit... nyt on jopa vähän vaikeuksia pudottaa takaisin, ihan tuli karkkimielitekojakin. Sämpylöitä...pizzaa... on tuo niin kova koukku että huh huh. Puristava vanne turvonneen keskivartalon ympärille tuli äkkiä. Ja ikävä ummetus.
Positiivista oli kuitenkin huomata että ruokavaliostani mainitessani ei tullutkaan huutoa eikä vittuilua kuten vielä reilu viisi vuotta sitten oli asianlaita. Eräskin hoitaja jopa kehotti palaamaan takaisin vhh ruokavaliooni saman tien kun pääsen pois. Sokerimittaukset näyttivät hirveitä lukemia - sokeritiputuksesta onnistuin kieltäytymään, se olisi varmaan myrkyttänyt lopullisesti. Suolaa vain tippaan, ja antibioottia. Sanoin kyllä että sokerini on ollut tasainen 4.5-5.5 yli kaksi vuotta. Kuvan sapuskoilla mentiin korkealle ja kovaa,kehottivat tarkkailemaan sokereita...
Hoito ja kohtelu olivat erinomaisia. Mutta VHH on niin kaukana että voi voi. Sanoinkin että tämän viisipäiväisen myrkytyksen jälkeen voivat verikokeet näyttää vekkuleilta. Joku saattoi ymmärtääkin.
Kieltäydyin vanukkaista, kiisseleistä, kanelipullista,munkeista ja puuroista yms joten tyypillinen tarjottimeni oli tällainen. Perunakeitossa oli vähän lihaa ja leivissä joskus kalkkunaleikkeen siivu. Flora napit voiteluun, kerran oli voinappi. Kerran keitetty muna. Kiitos joustavuudesta ja ruisleivästä!
Kai tästä joskus toipuu...?
_________________
Enemmän ja vähemmän ketoilua vuodesta 2006.