|
Copypastasin Saariselta vielä yhden lisäpätkän johdannoksi.
Moraali on pyyteetöntä
Kantin tähtäimessä on moraalinen hyvä ilman varauksia. Meidän on noudatettava moraalia sen itsensä vuoksi – ei keinona johonkin muuhun. Moraali ei ole apuväline, hyötylähde eikä voitonavain. »Jos ylipäätään on jotain, jonka olemassaolo jo sinänsä sisältää absoluuttisen arvon, jotain joka päämääränä sinänsä voisi olla lakien perustana, silloin siinä ja vain siinä olisi mahdollisen kategorisen imperatiivin perusta, se on, käytännöllisen järjen».
Tämä absoluuttinen arvo, päämäärä sinänsä, johon kategorinen imperatiivi lukitaan, on moraalin puhtainta sydänverta. Se on »johdettu käsityksestä siitä mikä on välttämättä päämäärä kaikille koska se on päämäärä sinänsä, se konstituoi tahdon objektiivisen periaatteen ja voi näin palvella yleisenä käytännöllisenä lakina».
Moraali on arvo sinänsä, eikä sitä voi johtaa mistään itseään ylemmästä. Moraalilakia – kategorista imperatiivia – tulee noudattaa velvollisuudentunteesta, eikä mistään muusta syystä.
Edes sinänsä arvostettavat, ylevät motiivit eivät kelpaa. Jos en valehtele isälleni koska rakastan häntä, tai jos avustan köyhiä säälistä huonompiosaisia kohtaan, tekoni ovat epäilemättä inhimillisesti arvokkaita. Moraalista ei tässä kuitenkaan voida puhua. Kant haluaa valkaista moraalin kentän kaikista vieraista aineksista; on ihmisiä, Kant toteaa, jotka saavat tyydytystä levittäessään iloa ympärilleen. »Mutta väitän, että tässä tapauksessa tuollaisella teolla, niin velvollisuudenmukainen ja rakastettava kuin se onkin, ei kuitenkaan ole todellista moraalista arvoa vaan se on rinnastettavissa muihin haluihin, esimerkiksi kunnianhimoon joka – jos se sattuu kohdistumaan sellaiseen joka todella on yleishyödyllistä ja velvollisuudenmukaista, siis kunniallista – ansaitsee kiitoksen, muttei kunnioitusta».
Velvollisuus tällä moraalin äärimmäisellä rajalla merkitsee ehdotonta käskyä toimia vastoin halujamme, etuamme, taipumuksiamme, täysin tuloksista piittaamatta. Toisessa moraalifilosofisessa päätekstissään hän kirjoittaa:
Vain laki itse voi olla kunnioituksen kohde ja vain se voi olla käsky. Mutta teko, joka tehdään velvollisuudesta, täytyy olla täysin vapaa taipumusten vaikutuksesta ja samoin muista tahdon kohteista, niin että mitään ei jää tahtoa määräämään muuta kuin objektiivisesti laki, ja subjektiivisesti kunnioitus tätä käytännöllistä lakia kohtaan, sekä maksiimi että minun tulee seurata tätä lakia vaikka vastoin kaikkia taipumuksiani.»
Kant ajattelee, että ihmisyyden korkein sisältö ilmenee tässä sokeassa sitoumuksessa moraalilakiin. »Ei ole maailmassa eikä yleensä sen ulkopuolella mahdollista ajatella mitään muuta, mitä voitaisiin pitää hyvänä ilman rajoitusta, kuin yksin hyvä tahto». Nämä Tapojen metafysiikan ensimmäisen luvun jykevät alkusanat viitoittavat meidät kohti Kantin moraalifilosofian korkeinta huippua, sen »jylhiä ja puhtaita jääkorkeuksia», kuten Egon Fridell niin väkevästi sanoo.
»Haluan ihmisrakkaudesta», Kant sanoo, »myöntää että useimmat tekomme ovat moraalisia, mutta jos katsoo ihmisten ajatuksia, niin tapaan kaikkialla rakkaan minän, joka pistää aina esiin ja johon heidän tarkoituksensa nojaa, sen sijaan että se nojaisi velvollisuuden ankaraan käskyyn, joka useimmiten vaatii itsekieltäytymistä». Tahto – oikea mielenlaatu – ratkaisee, sillä viime kädessä siitä riippuu, että kategorista imperatiivia noudatetaan tinkimättä ja ilman ehtoja.
Tarkastelun alla on apriorinen järki. Kant erottaa tarkasti oman rationalistisen ja »objektivistisen» moraaliteoriansa subjektiivisista ja empiirisistä moraaliteorioista. Montaigne perustaa moraalin kasvatukseen, Epikuros mielihyvään, Hutcheson erityiseen moraaliseen tuntemukseen – jokainen johonkin moraalin itsensä ulkopuoliseen. Vaikka jotakin moraalisesti arvokasta paljastuukin, näiltä filosofeilta jää tavoittamatta moraalin jykevin ydin. Ne eivät voi kirkastaa meille moraalin ylimpiä periaatteita: siihen Kant uskoo pystyvänsä.
_________________ Chronic positive mass balance is the actual etiology of obesity: A living reviewhttps://accscience.com/journal/GTM/2/1/10.36922/gtm.222Kant II (blogi)https://kant-2.blogspot.com/
|
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Toisin kuin esim. Kant, hän viittasi kinttaalla kaikelle todistusainestolle. Olen hankkinut hänen teoksensa ja rohkenen väittää ymmärtäväni, mitä hän ajoi takaa. Analyysi seuraa. 