Laitan tämän tekstin vielä suomenkielellä omalle tänne, sillä Juha Hulmi on täysin virheellisesti väittänyt, että elektronien massalla olisi jotain merkitystä atomin kokonaismassan kanssa. Ja väite oli esitetty minua pilkaten. Luonnollisesti.
Tämä on muuten suhteellisen alkeellista luonnontiedettä, joten Hulmilla ei ole minkäänlaista käsitystä näistä asioista.
Ainoa ravinnon ominaisuus, joka voi lisätä kehon massaa, on sen ravintoainemassa, ei sen energiasisältöAtomit koostuvat ytimestä, joka sisältää protoneja ja neutroneja, ja elektroneja, jotka kiertävät ydintä. Lähes kaikki atomin massa on keskittynyt sen ytimeen, joka koostuu protoneista ja neutroneista, ja sen osuus atomin kokonaismassasta on yli 99,9 %. Vaikka atomissa on elektroneja, ne eivät vaikuta käytännössä mitenkään atomin kokonaismassaan, koska niiden massa on vain noin 1/1836 protonin tai neutronin massasta.
Ihmisen energia-aineenvaihdunnan yhteydessä kemiallisiin reaktioihin liittyy elektronien siirtoa tai jakamista atomien välillä eikä muutoksia protonien ja neutronien lukumäärässä ytimessä. Tämä tarkoittaa, että atomiytimet pysyvät lähes poikkeuksetta* ehjinä kaikissa näissä reaktioissa. Ensisijaiset energian aineenvaihduntareitit ovat soluhengitys ja käyminen, jotka muuttavat molekyylit, kuten glukoosin ja rasvahapot, energiamolekyyleiksi, kuten ATP:ksi. Nämä reaktiot eivät muuta protonien ja neutronien määrää ytimessä.
Näin ollen kehon massa voi muuttua VAIN nettomassavirran takia, ja AINOA ravinto-ominaisuus, joka voi lisätä kehon massaa, on sen ravintomassa, ei sen energiasisältö. Ravintoainemassalla tarkoitetaan makroravinteiden, kuten hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen, sekä mikroravinteiden, kuten vitamiinien ja kivennäisaineiden, massaa, joita on ruoassa ja joita elimistö voi käyttää kudoksen rakentamiseen ja korjaamiseen.
*Joissakin erittäin harvinaisissa tapauksissa, kuten altistumisessa tietyntyyppiselle säteilylle tai tietyille aineenvaihduntahäiriöille, voi tapahtua muutoksia atomiytimissä. Esimerkiksi ionisoiva säteily, kuten röntgen- tai gammasäteily, voi aiheuttaa atomien ionisaatiota elimistössä, mikä johtaa vapaiden radikaalien muodostumiseen. Nämä vapaat radikaalit voivat reagoida DNA:n ja muiden biomolekyylien kanssa aiheuttaen vaurioita geneettiselle materiaalille ja mahdollisesti johtaa syövän kehittymiseen.
Lisäksi eräät geneettiset häiriöt voivat vaikuttaa aineenvaihduntaan tavalla, joka voi johtaa tiettyjen aineenvaihduntareittien toimintahäiriöihin. Kuten Downin oireyhtymän tapauksessa, elimistön aineenvaihdunta on häiriintynyt, mikä johtaa tiettyjen molekyylien kertymiseen (erityisesti aivoihin), mikä saattaa muuttaa protonien ja neutronien määrää ytimessä.
On syytä lopuksi mainita, että nämä skenaariot ovat poikkeuksellisia eivätkä ole yleisiä ihmisen energia-aineenvaihdunnassa. Täten lähes kaikki aineenvaihduntareaktiot kehossa ovat turvallisia ja atomiytimet pysyvät ehjinä.
Elektronin massa on noin 9,109 x 10^-31 kg, kun taas protonilla ja neutronilla se on noin 1,67 x 10^-27 kg. Tämän vuoksi elektronin massa on noin 1/1836 protonin tai neutronin massasta. Tämä voidaan ilmaista matemaattisesti kaavana: elektronin massa / (protonin tai neutronin massa) = 1/1836