Suurkiitokset vinkeistä!

Parsakaalin versojen olemassaolosta en ole edes ollut tietoinen. Täytyypä kokeilla niitäkin, jos vain onnistun löytämään. Mutta miksi ne pitää murskata ennen nauttimista, eikö niitä voisi syödä ihan sellaisenaan, kun ei täällä ole edes mitään blenderiä? (Kahvinkeitin taitaa olla tämän talouden modernein keittiökone.

)
Pitänee kokeilla myös sitä kreikkalaista jugurttia. En ole uskaltanut syödä sitä enää aikoihin, koska huomasin sen ja kaiken muunkin bakteeripitoisen olevan bensaa selän nivelrikolleni. Mutta nyt olen alkanut epäilemään ilmiön liittyvän kosteusvauriotalossa asumiseen. (Oleskelen tällä hetkellä mieheni luona, jossa on raitis hengitysilma. En muista saaneeni täällä koskaan hapanmaitotuotteisiin liittyviä oireita.)
D:tä olen syönyt jo vuosia runsaasti ja tasoni pitäisi olla korkealla. Mitään diabetekseen viittaavaa ei ole ollut minulla eikä sukulaisillani. Liittyy ehkä siihen, että ollaan kaikki suht. hoikkasia suursyömäreitä eli ilmeisen läpipaskoja. Sen vuoksi pitäisi kai tajuta syödä reippaasti myös vuodelevossa tapahtuvan sairastelun yhteydessä, kun niitä kaloreita kuluu joka tapauksessa paljon ilman liikuntaakin. Mut kun kurkku on kipeäa ja makuaisti hukassa, niin nälkä ei vaivaa normaalilla tavalla. Eilen sain lopulta aikamoisen kokonaisvaltaisen "sairaskohtauksen". Olo heikkeni niin kokonaisvaltaisen rajusti, että aloin jo pelätä lähestyväni kuolemaa.

Onneksi tajusin lopulta, että paha oloni johtui sittenkin vain ravinnon puutteesta. Epäortodoksinen banaanin ja ruisleivän yhdistelmä lopetti sairaskohtauksen kuin seinään.
Vaikuttaa siltä, että aineenvaihduntani on mennyt epäjärjestykseen (selkäsäryn vuoksi harjoittamani) vesipaaston ja sitä seuranneen koronataudin aikana. Olin päässyt runsaan tyydyttyneen rasvan (=kookosöljyn) avittamana jo kahden aterian ruokarytmiin, mistä ei ole enää tietoakaan. Lisäksi on vaikea valmistaa ja syödä päivittäin kahta runsasta ateriaa, koska olen liian heikkona ja koska on vaikea edes syödä kerralla yli 1000 kalorin mautonta ateriaa.
Saattaa olla niinkin, että laihduin jopa liikaa vesipaaston aikana. Olen 60 lähestyvä "päärynälihava" nainen, jonka elimistö ei ehkä halua luopua viimeisistä rasvakerroksistaan. Koen että vatsani pömpöttää enemmän kuin ennen sairastumista, vaikka olen toisaalta laihtunut 2 kiloa ja esim. kämmenselkäni rasva on kadonnut aivan kokonaan. Myös ranteet ovat kaventuneet ja reisien selluliitti kadonnut, mikä on ollut aina merkki reippaasta laihtumisesta. Ehkä vatsan pömpötys johtuukin vain ylimääräisen hiilarikuorman aiheuttamasta suolistokaasusta? (Sitä on nyt selvästikin paljon, koska ko. kaasua purkautuu ihan hengitysilmaan asti.

)
Liikalaihtumisteoriaaa tukisi sekin havainto, että olen ollut paremmassa kunnossa niinä päivinä, kun olen onnistunut ahtamaan itseeni niin paljon kaloreita, että nälkä on kadonnut kokonaan tai jopa vaihtunut lievään ylensyönnin tunteeseen. Siitäkin huolimatta, että se on johtunut hiilareiden ylenmääräisestä tankkaamisesta, joka ei enää tuo samaa miellyttävää oloa kuin ennen karppauksen aloittamista. Mutta ainahan minä olen vetänyt hiilareita flunssassa ja eikös kauravelli, suklaa ja appelsiini ole ihan perinteistä flunssaruokaa? Ikävöin kuitenkin kovasti sitä kokonaisvaltaisen ravittua oloa, joka tuli rasvaisen karppiaterian päätteeksi. Ei todellakaan tarvinnut miettiä ja kuulostella, että tuliko syötyä liikaa vai liian vähän, koska elimistö tiesi lähes lusikallisen tarkkuudella, milloin ruokaa oli ollut riittävästi.
Vuodelepo saattaa myös aiheuttaa proteiinin tarpeen vähenemistä, minkä vuoksi ei tee mieli syödä kunnon ruokaa. Ja aiheuttaahan ylimääräisen proteiinin pilkkominen glukoosiksi ylimääräistä rasitusta ainakin munuaisille, joten ihan luontevaa onkin se, ettei proteiini nyt maistu. Kerma kyllä maistuisi, mutta nälkäni ei oikein taltu nestemäisellä ravinnolla. Mutta ehkä se kreikkalainen jugurtti olisi parasta ravintoa juuri nyt. Eniten tekisi mieleni jäätelöä, mutta kun kaupoissa ei myydä enää oikeaa jäätelöä, vaan glukoosisiirapista valmistettua tahnaa.
