Tuota olen miettinyt vuosia, välillä yrittänyt aloittaa uudestaan ja huomannut epäonnistuvani, kokeillut erilaisia dieettejä ja kerännyt siten lisää massaa. Lopulta annoin periksi ja hyväksyin sen, että paino vain nousee ja melko nopeastikin. Lopulat pelko terveyden menettämisestä sai ottamaan Varpun kirjat luettavaksi ja rekisteröitymään tänne uudestaan. Mihin aikanaan kompastuin? Minusta tuntuu etten rakastanut itseäni. Mies jäi kiinni sivusuhteesta ja vaikka sen jälkeen olisi olettanut, että näytän sille paskiaiselle, tulikin tunne, että aivan sama mitä syön. Ja monta vuotta olin syönyt hyvin ja todella nauttinut ruuasta! Pitkän aikaa meni ennenkuin paino alkoi nousta enemmän, jotenkin siihen tuudittautui, että muka voi syödä mitä vain. Kun kymmenisen kiloa oli tullut takaisin, alkoi jo harmittaa. Jossain vaiheessa aloin karpata uudestaan, mutta en jaksanut juurikaan perehtyä kirjoihin uudestaan, kilpirauhasen vajaatoiminta tai se muutaman vuoden sekasyönti esti painonlaskun ja annoin periksi. Sitten löysin elämäni miehen, tutun vuosikymmenten ajalta, joka palvoi minua sellaisenaan kuin olin. Luotin ja uskoin mieheen enemmän kuin kehenkään miehenpuoleen aiemmin. Yllättäviä piirteitä alkoi tulla esiin suhteen vakiintuessa. Ikäviä heittoja riidan aikana, jotka toivatkin esiin hänestä ihan eri tavalla ajattelevan ihmisen. Aloin varomaan käytöstäni ettei tule sanomista. Hyvinä hetkinä olin maailman ihanin ja kaunein, kanssani kujettiin käsi kädessä, nukuttiinkin lähes käsi kädessä. Sitten juuri parhaimmassa olotilassa, ihan puskista, tulikin hänelle hirveän loukkaantunut olo jostain tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Sitten olin kuin ilmaa monta päivää. Yllättäen paino alkoi nousta Kun hän ei välittänyt minusta, niin en itsekään. Ja hyvänä hetkenä söin niin kuin hänen mielestään oli järkevää, myös ne kaikki jäätelöt joilla hän halusi ilahduttaa rakastaan.. Vieläkin elän hänen kanssaan, mutta nyt on suomut jo tippuneet silmiltäni. Olen tehnyt työtä sen kanssa, että oppisin rakastamaan itseäni. Tämän vuoden on ollut sellainen olo, että olen oppinutkin. Liikun paljon pyöräillen ja hiihtäen, kävelenkin. Käyn jumpassa, venyttelen ja joogaan. Nautin itsestäni ihan tämänkin kokoisena. Tämän suhteen aikan kertyi 25kiloa massaa suojaamaan minua. Nyt kun olen henkisesti irti tämän ihmisen vaikutuspiiristä, enkä enää uskokaan häneen kuin Jumalaan, olen taas valmis syömään oikein ja nautin siitä suunnattomasti. Hän voi syödä samaa ruokaa kuin minä, jos haluaa tai sitten sitä mitä haluaa. Minä syön näin ja nautin selkeästä olosta sekä kipujen ja vaivojen häviämisen tuomasta riemusta. Varmaan ei kiloja ole juurikaan viikossa lähtenyt, mutta ketoosissa olen ja liikkuminen on jo ihanaa. Nyt tuntuu tärkeältä itsensä rakastaminen ja hoitaminen. Siihen minä kompastuin, tai sen puutteeseen.
|