Aloittaessani mulla nousi paino vähän, mutta kun jatkoin sain tulosta. En yhtä komeeta kuin Matee, mutta kiloa vaille sen nyt mennään. Välissä on ollut erroria, mutta jatkettu on korjausliikkein. Samaa mieltä, syömistä ei tarvitse säädellä, kroppa hoitaa sen säätelyn, kun on tottunut rasvapolttoiseksi.
Joku ihmetteli, kun täällä on ruokakeskeistä keskustelua. Mistä sitten pitäisi keskustella tällaisella forumilla? Kun se nyt vaan sattuu olemaan yksi yhteisistä aiheista.
Aloittaessani mulla nousi paino vähän, mutta kun jatkoin sain tulosta. En yhtä komeeta kuin Matee, mutta kiloa vaille sen nyt mennään. Välissä on ollut erroria, mutta jatkettu on korjausliikkein. Samaa mieltä, syömistä ei tarvitse säädellä, kroppa hoitaa sen säätelyn, kun on tottunut rasvapolttoiseksi.
Joku ihmetteli, kun täällä on ruokakeskeistä keskustelua. :smt043 Mistä sitten pitäisi keskustella tällaisella forumilla? Kun se nyt vaan sattuu olemaan yksi yhteisistä aiheista.
Xaijan tavoin näkisin niin, että mikäli karppiruokavalio on koostettu oikein ja on riittävän runsas ravinnollisesti - mitä melko harvat ovat oivaltaneet ja ovat tehneet tästä vain yhden uuden kitukuurin - keho lähtee ensiksi poistamaan hormonaalisen toiminnan palauttamisen esteitä kuten sisäelinrasvaa, sitten samalla parantamaan hermostoa ja lihaksistoa. Vasta kun keho on jotenkin saavuttanut tasapainon perusasioiden ylläpidossa, johon tietysti kuuluu yksilön osalta sitten myös riittävästä unesta, levosta ja stressin poistosta huolehtiminen, alkaa se oma fläsä vaa'alla pudota. Vaikka koko ajan kehossa tapahtuu muutosta, jonka voi peilistä, olosta ja vaatekerrastosta huomata.
Nostanpa tätä ketjua.
Xaijan tavoin näkisin niin, että mikäli karppiruokavalio on koostettu oikein ja on riittävän runsas ravinnollisesti - mitä melko harvat ovat oivaltaneet ja ovat tehneet tästä vain yhden uuden kitukuurin - keho lähtee ensiksi poistamaan hormonaalisen toiminnan palauttamisen esteitä kuten sisäelinrasvaa, sitten samalla parantamaan hermostoa ja lihaksistoa. Vasta kun keho on jotenkin saavuttanut tasapainon perusasioiden ylläpidossa, johon tietysti kuuluu yksilön osalta sitten myös riittävästä unesta, levosta ja stressin poistosta huolehtiminen, alkaa se oma fläsä vaa'alla pudota. Vaikka koko ajan kehossa tapahtuu muutosta, jonka voi peilistä, olosta ja vaatekerrastosta huomata.
Yksi karppauksen kivoimpia puolia oli huomata, ettei ruoan tarvitse enää hallita elämää.
Heh, karppilan kirjoitusten perusteella asia on helpostikin juuri päinvastoin, karpin koko elämä näyttää pyörivän ruokavalion ja siitä höpöttämisen ympärillä.
Lainaa:
Ortoreksia ei useinkaan ole hengenvaarallista, mutta se voi rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodossaan muuttuu henkiseksi vankilaksi. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta.[1]
Ortoreksiaan sairastuvat tyypillisimmin ihmiset, jotka pyrkivät elämään terveellisesti ja hallitsemaan elämäänsä. He haluavat syömiseen tiukat ja selkeät ohjeet, jotka antavat heille turvallisuudentunnetta.
Vähän minuakin ihmetyttää se kuinka ihmiset määrittävät itsensä ja ryhmäidentiteetin jonkun ruokavalion kautta.
[quote="Vieras"][quote="els"] Yksi karppauksen kivoimpia puolia oli huomata, ettei ruoan tarvitse enää hallita elämää. [/quote]
Heh, karppilan kirjoitusten perusteella asia on helpostikin juuri päinvastoin, karpin koko elämä näyttää pyörivän ruokavalion ja siitä höpöttämisen ympärillä.
[quote] Ortoreksia ei useinkaan ole hengenvaarallista, mutta se voi rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodossaan muuttuu henkiseksi vankilaksi. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta.[1]
Ortoreksiaan sairastuvat tyypillisimmin ihmiset, jotka pyrkivät elämään terveellisesti ja hallitsemaan elämäänsä. He haluavat syömiseen tiukat ja selkeät ohjeet, jotka antavat heille turvallisuudentunnetta. [/quote] http://fi.wikipedia.org/wiki/Ortoreksia[/quote]
Vähän minuakin ihmetyttää se kuinka ihmiset määrittävät itsensä ja ryhmäidentiteetin jonkun ruokavalion kautta.
Eli jos pitää jatkaa rehulinjalla, niin tuunattuun smetanadippiin huitaistu porkkanatikku maistuu vallan hyvin lapsillekin.
Löytyykö tarkempaa ohjetta, millä tuunaat smetanadipin?
[quote="els"] Eli jos pitää jatkaa rehulinjalla, niin tuunattuun smetanadippiin huitaistu porkkanatikku maistuu vallan hyvin lapsillekin.[/quote] Löytyykö tarkempaa ohjetta, millä tuunaat smetanadipin?
Heh, karppilan kirjoitusten perusteella asia on helpostikin juuri päinvastoin, karpin koko elämä näyttää pyörivän ruokavalion ja siitä höpöttämisen ympärillä.
So sorry Vieras (trolli). Täällähän höpötellään kaikesta muustakin kuin ruokavaliosta. Täällä jopa silitellään toisiamme ja soitellaan musiikkia...
[quote="jussi"][quote="Vieras"]Heh, karppilan kirjoitusten perusteella asia on helpostikin juuri päinvastoin, karpin koko elämä näyttää pyörivän ruokavalion ja siitä höpöttämisen ympärillä.[/quote][/quote]
So sorry Vieras [size=50](trolli)[/size]. Täällähän höpötellään kaikesta muustakin kuin ruokavaliosta. Täällä jopa silitellään toisiamme ja soitellaan musiikkia... [youtube]QvWj18LeU1g[/youtube] :koki:
Olet muuten ensimmäinen ihminen jonka olen kuullut sanovan, että positiivinen ja kiitollinen asenne sairastuttaa. Anyway, Se on sitten perjantai joten liput ylhäällä kohti viikonloppua. Muutama tunti niin viinipullossa on enää puolet jäljellä vai olikos siinä vielä puolet jäljellä
Eli et tunne yhtään, joka tykkäisi Pikku Myystä tai Peppi Pitkätossusta? Ai niin, nehän ovat sinulle väärää sukupuoltakin. Kyseenalaistaminen ei ole ollenkaan hassumpi juttu kun sen oikein ymmärtää, vaikkei se aina olisikaan sen enempää kilttiä kuin positiivisen/kiitollisen kuullosteistakaan. Kaikki ei muutu kuvittelemalla kauniiksi.
Eikun jatka vaan linjallasi jossa kerrotaan limut ja ransikset tiskille jättävästä mäkkärinuorisosta, puhvettiaamiaisilla makeat väliin jättävistä pekoninpupeltajista ja muuta kukkahattutäti(joojoo, -setä) soopaa. Miksi ihmeessä vaivaudut tänne alempiesi seuraan; näyttääksesi jotenkin paremmalta?
(.... , puuroa(!!), hotelliaamiaisella, muun ohella. Miten ihanan virallissuomalaista *tyrsk* ) ( Ei ihme, etteivät italiaanot perluskoonit ymmärrä kaltaisiesi ruoka*tyrsk*kulttuuria)
[quote="Vieras"]Olet muuten ensimmäinen ihminen jonka olen kuullut sanovan, että positiivinen ja kiitollinen asenne sairastuttaa. Anyway, Se on sitten perjantai joten liput ylhäällä kohti viikonloppua. Muutama tunti niin viinipullossa on enää puolet jäljellä vai olikos siinä vielä puolet jäljellä :D[/quote] Eli et tunne yhtään, joka tykkäisi Pikku Myystä tai Peppi Pitkätossusta? Ai niin, nehän ovat sinulle väärää sukupuoltakin. Kyseenalaistaminen ei ole ollenkaan hassumpi juttu kun sen oikein ymmärtää, vaikkei se aina olisikaan sen enempää kilttiä kuin positiivisen/kiitollisen kuullosteistakaan. Kaikki ei muutu kuvittelemalla kauniiksi.
Eikun jatka vaan linjallasi jossa kerrotaan limut ja ransikset tiskille jättävästä mäkkärinuorisosta, puhvettiaamiaisilla makeat väliin jättävistä pekoninpupeltajista ja muuta kukkahattutäti(joojoo, -setä) soopaa. Miksi ihmeessä vaivaudut tänne alempiesi seuraan; näyttääksesi jotenkin paremmalta?
(.... , puuroa(!!), hotelliaamiaisella, muun ohella. Miten ihanan virallissuomalaista :respect: *tyrsk* ) ( Ei ihme, etteivät italiaanot perluskoonit ymmärrä kaltaisiesi ruoka*tyrsk*kulttuuria)
Heh, karppilan kirjoitusten perusteella asia on helpostikin juuri päinvastoin, karpin koko elämä näyttää pyörivän ruokavalion ja siitä höpöttämisen ympärillä.
karppila pyörii ruokavalion ympärillä siitä höpöttäen.
[quote="Vieras"]Heh, karppilan kirjoitusten perusteella asia on helpostikin juuri päinvastoin, karpin koko elämä näyttää pyörivän ruokavalion ja siitä höpöttämisen ympärillä.[/quote]
:lol: karppila pyörii ruokavalion ympärillä siitä höpöttäen.
Ari kokeile rasvaista proteiinia ilman voita. Eli ihan possua jossa on senttejä läskiä. Ja sellasta läskiä joka ei ole sulanu pannulle. Minusta se on tehokkaampaa kuin suolatulla voilla höystetty kuiva prode Grillattu broileri on minusta rasvatonta ja kuivaa kuiteski...
Ari kokeile rasvaista proteiinia ilman voita. Eli ihan possua jossa on senttejä läskiä. Ja sellasta läskiä joka ei ole sulanu pannulle. Minusta se on tehokkaampaa kuin suolatulla voilla höystetty kuiva prode Grillattu broileri on minusta rasvatonta ja kuivaa kuiteski...
Hyvähän se on olla nöyrä, vähään tyytyväinen ja silleen. Vai onko? Samaa positiivista asennetta tuli kokeiltua ensimmäiset 40 vuotta, aina kaikesta kiitollisena. Ja aina kipeänä. Mutta on paljon hauskempaa olla terve ja ronkeli kuin sairas ja kiitollinen. Hotelliaamiainen voi olla yhtä juhlaa, mutta standardiaamiaisella juhla johtuu enää seurasta. Hyvä seura tekee edelleen hotelliaamiaisestakin kokemisen arvoisen. Jopa vaikkei söisi mitään.
Eikä siinäkään ole mitään vikaa, jos haluaa syödä kiitollisuudesta / positiivisuudesta / estetiikan takia. Ainakaan jos pysyy kunnossa... ja jos ei ole niin väliä nukkuuko juuri seuraavat tunnit, aktiivisen osallistumisen sijaan... Eikun on. Jälkimmäisessä tapauksessa positiivisuussyönti on vain ja ainoastaan idioottimaista. Joten olen ollut idiootti suurimman osan elämästäni
Yksi karppauksen kivoimpia puolia oli huomata, ettei ruoan tarvitse enää hallita elämää. Ei edes aikataulua. Osaan jo sujuvasti seurustella ihan ilman ruokaa, jos mitään järkevää maukasta ei ole käsillä ... ja käsilaukussa on nykyisin lähes aina turvallisia, helppoja ja maukkaita kaloreita, jos energia alkaa loppua. Siksi ei onneksi enää ole pakko syödä missään mitään vain kiitollisuuden/estetiikan/kiltteyden takia, vaan saan kaikessa rauhassa keskittyä seuraan, jos se on parasta mitä talo tarjoaa. Ruoastakin nauttii enemmän ilman pakkoa. Silloin kun nautintaan on aihetta
Ei tarkoitukseni ole mitenkään henkilökohtaisesti juuri sinua arvioida jos kerran oman toimivan juttusi olet löytänyt vaan lähinnä tuota kirjoituksen näkökulmaa. Eli kuinka sama asia voi näyttää ihan toisenlaiselta jos näkökulman muuttaa vrt. lasi puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Olet muuten ensimmäinen ihminen jonka olen kuullut sanovan, että positiivinen ja kiitollinen asenne sairastuttaa. Anyway, Se on sitten perjantai joten liput ylhäällä kohti viikonloppua. Muutama tunti niin viinipullossa on enää puolet jäljellä vai olikos siinä vielä puolet jäljellä
[quote="els"] Hyvähän se on olla nöyrä, vähään tyytyväinen ja silleen. Vai onko? Samaa positiivista asennetta tuli kokeiltua ensimmäiset 40 vuotta, aina kaikesta kiitollisena. Ja aina kipeänä. Mutta on paljon hauskempaa olla terve ja ronkeli kuin sairas ja kiitollinen. Hotelliaamiainen voi olla yhtä juhlaa, mutta standardiaamiaisella juhla johtuu enää seurasta. Hyvä seura tekee edelleen hotelliaamiaisestakin kokemisen arvoisen. Jopa vaikkei söisi mitään.
Eikä siinäkään ole mitään vikaa, jos haluaa syödä kiitollisuudesta / positiivisuudesta / estetiikan takia. Ainakaan jos pysyy kunnossa... ja jos ei ole niin väliä nukkuuko juuri seuraavat tunnit, aktiivisen osallistumisen sijaan... Eikun on. Jälkimmäisessä tapauksessa positiivisuussyönti on vain ja ainoastaan idioottimaista. Joten olen ollut idiootti suurimman osan elämästäni :oops:
Yksi karppauksen kivoimpia puolia oli huomata, ettei ruoan tarvitse enää hallita elämää. Ei edes aikataulua. Osaan jo sujuvasti seurustella ihan ilman ruokaa, jos mitään järkevää maukasta ei ole käsillä ... ja käsilaukussa on nykyisin lähes aina turvallisia, helppoja ja maukkaita kaloreita, jos energia alkaa loppua. Siksi ei onneksi enää ole pakko syödä missään mitään vain kiitollisuuden/estetiikan/kiltteyden takia, vaan saan kaikessa rauhassa keskittyä seuraan, jos se on parasta mitä talo tarjoaa. Ruoastakin nauttii enemmän ilman pakkoa. Silloin kun nautintaan on aihetta :)[/quote]
Ei tarkoitukseni ole mitenkään henkilökohtaisesti juuri sinua arvioida jos kerran oman toimivan juttusi olet löytänyt vaan lähinnä tuota kirjoituksen näkökulmaa. Eli kuinka sama asia voi näyttää ihan toisenlaiselta jos näkökulman muuttaa vrt. lasi puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä.
Olet muuten ensimmäinen ihminen jonka olen kuullut sanovan, että positiivinen ja kiitollinen asenne sairastuttaa. Anyway, Se on sitten perjantai joten liput ylhäällä kohti viikonloppua. Muutama tunti niin viinipullossa on enää puolet jäljellä vai olikos siinä vielä puolet jäljellä :D
Yksi karppauksen kivoimpia puolia oli huomata, ettei ruoan tarvitse enää hallita elämää.
Heh, karppilan kirjoitusten perusteella asia on helpostikin juuri päinvastoin, karpin koko elämä näyttää pyörivän ruokavalion ja siitä höpöttämisen ympärillä.
Lainaa:
Ortoreksia ei useinkaan ole hengenvaarallista, mutta se voi rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodossaan muuttuu henkiseksi vankilaksi. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta.[1]
Ortoreksiaan sairastuvat tyypillisimmin ihmiset, jotka pyrkivät elämään terveellisesti ja hallitsemaan elämäänsä. He haluavat syömiseen tiukat ja selkeät ohjeet, jotka antavat heille turvallisuudentunnetta.
[quote="els"] Yksi karppauksen kivoimpia puolia oli huomata, ettei ruoan tarvitse enää hallita elämää. [/quote]
Heh, karppilan kirjoitusten perusteella asia on helpostikin juuri päinvastoin, karpin koko elämä näyttää pyörivän ruokavalion ja siitä höpöttämisen ympärillä.
[quote] Ortoreksia ei useinkaan ole hengenvaarallista, mutta se voi rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodossaan muuttuu henkiseksi vankilaksi. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta.[1]
Ortoreksiaan sairastuvat tyypillisimmin ihmiset, jotka pyrkivät elämään terveellisesti ja hallitsemaan elämäänsä. He haluavat syömiseen tiukat ja selkeät ohjeet, jotka antavat heille turvallisuudentunnetta. [/quote] http://fi.wikipedia.org/wiki/Ortoreksia
Eli näin: kokkeli ei onneksi ole niin kuumaa, että suu palaa, vaan sen voi syödä heti, juustot on tuttuja ja turvallisia, joten niitä uskaltaa jokainen syödä, en välitä metukasta enkä kinkusta mutta onneksi tuota kananmunaa on tarjolla ja paprikasta tomaatista ja kurkusta saan raikkaat värit kananmunan päälle jne... Helppoa ja yksinkertaista eikös?
Eri vieras
Hyvähän se on olla nöyrä, vähään tyytyväinen ja silleen. Vai onko? Samaa positiivista asennetta tuli kokeiltua ensimmäiset 40 vuotta, aina kaikesta kiitollisena. Ja aina kipeänä. Mutta on paljon hauskempaa olla terve ja ronkeli kuin sairas ja kiitollinen. Hotelliaamiainen voi olla yhtä juhlaa, mutta standardiaamiaisella juhla johtuu enää seurasta. Hyvä seura tekee edelleen hotelliaamiaisestakin kokemisen arvoisen. Jopa vaikkei söisi mitään.
Eikä siinäkään ole mitään vikaa, jos haluaa syödä kiitollisuudesta / positiivisuudesta / estetiikan takia. Ainakaan jos pysyy kunnossa... ja jos ei ole niin väliä nukkuuko juuri seuraavat tunnit, aktiivisen osallistumisen sijaan... Eikun on. Jälkimmäisessä tapauksessa positiivisuussyönti on vain ja ainoastaan idioottimaista. Joten olen ollut idiootti suurimman osan elämästäni
Yksi karppauksen kivoimpia puolia oli huomata, ettei ruoan tarvitse enää hallita elämää. Ei edes aikataulua. Osaan jo sujuvasti seurustella ihan ilman ruokaa, jos mitään järkevää maukasta ei ole käsillä ... ja käsilaukussa on nykyisin lähes aina turvallisia, helppoja ja maukkaita kaloreita, jos energia alkaa loppua. Siksi ei onneksi enää ole pakko syödä missään mitään vain kiitollisuuden/estetiikan/kiltteyden takia, vaan saan kaikessa rauhassa keskittyä seuraan, jos se on parasta mitä talo tarjoaa. Ruoastakin nauttii enemmän ilman pakkoa. Silloin kun nautintaan on aihetta
[quote="Vieras"]Eli näin: kokkeli ei onneksi ole niin kuumaa, että suu palaa, vaan sen voi syödä heti, juustot on tuttuja ja turvallisia, joten niitä uskaltaa jokainen syödä, en välitä metukasta enkä kinkusta mutta onneksi tuota kananmunaa on tarjolla ja paprikasta tomaatista ja kurkusta saan raikkaat värit kananmunan päälle jne... Helppoa ja yksinkertaista eikös?
Eri vieras[/quote] Hyvähän se on olla nöyrä, vähään tyytyväinen ja silleen. Vai onko? Samaa positiivista asennetta tuli kokeiltua ensimmäiset 40 vuotta, aina kaikesta kiitollisena. Ja aina kipeänä. Mutta on paljon hauskempaa olla terve ja ronkeli kuin sairas ja kiitollinen. Hotelliaamiainen voi olla yhtä juhlaa, mutta standardiaamiaisella juhla johtuu enää seurasta. Hyvä seura tekee edelleen hotelliaamiaisestakin kokemisen arvoisen. Jopa vaikkei söisi mitään.
Eikä siinäkään ole mitään vikaa, jos haluaa syödä kiitollisuudesta / positiivisuudesta / estetiikan takia. Ainakaan jos pysyy kunnossa... ja jos ei ole niin väliä nukkuuko juuri seuraavat tunnit, aktiivisen osallistumisen sijaan... Eikun on. Jälkimmäisessä tapauksessa positiivisuussyönti on vain ja ainoastaan idioottimaista. Joten olen ollut idiootti suurimman osan elämästäni :oops:
Yksi karppauksen kivoimpia puolia oli huomata, ettei ruoan tarvitse enää hallita elämää. Ei edes aikataulua. Osaan jo sujuvasti seurustella ihan ilman ruokaa, jos mitään järkevää maukasta ei ole käsillä ... ja käsilaukussa on nykyisin lähes aina turvallisia, helppoja ja maukkaita kaloreita, jos energia alkaa loppua. Siksi ei onneksi enää ole pakko syödä missään mitään vain kiitollisuuden/estetiikan/kiltteyden takia, vaan saan kaikessa rauhassa keskittyä seuraan, jos se on parasta mitä talo tarjoaa. Ruoastakin nauttii enemmän ilman pakkoa. Silloin kun nautintaan on aihetta :)
tämä taitaa sitten olla aika yksilöllistä... mulla kun menee eri tavalla. hh ruualla en voi syödä itseäni ähkyyn.. ei vaan voi, kun ruokahalut loppuu. eikä kerkiä edes syödä mahaa täyteen kun elimistö/keho sanoo... "ei enää, olet jo kylläinen" "ei ole ruokahalua enää" "nyt riittää ruoka". "ei enää ruokaa".
pelkällä lihalla ja voi ruualla kyllä voin syödä itseni ähkyyn asti ja vielä jää ruokahalut huutamaan että jotain vois vielä syödä, mutta kun ei vaan sovi = maha ihan tiukalla ähkyssä. näin käy aina ja niin monesti todettu... ja kalorit on pilvissä eikä laihdu ja voin vielä huonosti ja mitä pahinta ruuan mielihalut vaan jäi.
kerrankin vedin 400 g porsaankyljystä aamupalaksi huom. voin kanssa siis voita joka haarukalliselle. ja mitä ihmettä maha täynnä ja ruokahalut ja mieliteot jyllää
tai 1/2 grilli broileria nahkoineen kerralla ja ruokahalut vielä tallella.. jotain vois vielä ottaa...
eli kun hh on mukana ei tarvitse syödä itseänsä ähkyyn, kun ruokahalut loppuu.
No niin, nyt meitä harvinaisia tapauksia on ilmoittautunut jo kaksi
Tonnikalakeiju kirjoitti:
Mä veikkaan, että olet aika harvinainen tapaus
[quote="Ari"] tämä taitaa sitten olla aika yksilöllistä... :shock: mulla kun menee eri tavalla. hh ruualla en voi syödä itseäni ähkyyn.. ei vaan voi, kun ruokahalut loppuu. eikä kerkiä edes syödä mahaa täyteen kun elimistö/keho sanoo... "ei enää, olet jo kylläinen" "ei ole ruokahalua enää" "nyt riittää ruoka". "ei enää ruokaa".
pelkällä lihalla ja voi ruualla kyllä voin syödä itseni ähkyyn asti ja vielä jää ruokahalut huutamaan että jotain vois vielä syödä, mutta kun ei vaan sovi = maha ihan tiukalla ähkyssä. näin käy aina ja niin monesti todettu... ja kalorit on pilvissä eikä laihdu ja voin vielä huonosti ja mitä pahinta ruuan mielihalut vaan jäi.
kerrankin vedin 400 g porsaankyljystä aamupalaksi huom. voin kanssa siis voita joka haarukalliselle. ja mitä ihmettä maha täynnä ja ruokahalut ja mieliteot jyllää #-o
tai 1/2 grilli broileria nahkoineen kerralla ja ruokahalut vielä tallella.. jotain vois vielä ottaa...
eli kun hh on mukana ei tarvitse syödä itseänsä ähkyyn, kun ruokahalut loppuu.[/quote]
No niin, nyt meitä harvinaisia tapauksia on ilmoittautunut jo kaksi :D
[quote="Tonnikalakeiju"]
Mä veikkaan, että olet aika harvinainen tapaus :D[/quote]
Hiilariruokaa taas syö helposti ähkyyn tai pitää kokeilla jättää se kuuluisa pikkunälkä. Se mitä aina toitotetaan, älä syö mahaa täyteen. Lue, älä syö ähkyyn. Hiilareilla kun ei moni saa mahaa täyteen millään vaan tulee vedettyä siihen ähkyyn... Ja tällainen kuin minä voi olla ihan ähkyssä ja silti vaan tekis mieli jotain??
tämä taitaa sitten olla aika yksilöllistä... mulla kun menee eri tavalla. hh ruualla en voi syödä itseäni ähkyyn.. ei vaan voi, kun ruokahalut loppuu. eikä kerkiä edes syödä mahaa täyteen kun elimistö/keho sanoo... "ei enää, olet jo kylläinen" "ei ole ruokahalua enää" "nyt riittää ruoka". "ei enää ruokaa".
pelkällä lihalla ja voi ruualla kyllä voin syödä itseni ähkyyn asti ja vielä jää ruokahalut huutamaan että jotain vois vielä syödä, mutta kun ei vaan sovi = maha ihan tiukalla ähkyssä. näin käy aina ja niin monesti todettu... ja kalorit on pilvissä eikä laihdu ja voin vielä huonosti ja mitä pahinta ruuan mielihalut vaan jäi.
kerrankin vedin 400 g porsaankyljystä aamupalaksi huom. voin kanssa siis voita joka haarukalliselle. ja mitä ihmettä maha täynnä ja ruokahalut ja mieliteot jyllää
tai 1/2 grilli broileria nahkoineen kerralla ja ruokahalut vielä tallella.. jotain vois vielä ottaa...
eli kun hh on mukana ei tarvitse syödä itseänsä ähkyyn, kun ruokahalut loppuu.
[quote="Ronja-Aliisa"]Tuo ähky sana kiinnitti huomion.
Hiilariruokaa taas syö helposti ähkyyn tai pitää kokeilla jättää se kuuluisa pikkunälkä. Se mitä aina toitotetaan, älä syö mahaa täyteen. Lue, älä syö ähkyyn. Hiilareilla kun ei moni saa mahaa täyteen millään vaan tulee vedettyä siihen ähkyyn... Ja tällainen kuin minä voi olla ihan ähkyssä ja silti vaan tekis mieli jotain?? [/quote] tämä taitaa sitten olla aika yksilöllistä... :shock: mulla kun menee eri tavalla. hh ruualla en voi syödä itseäni ähkyyn.. ei vaan voi, kun ruokahalut loppuu. eikä kerkiä edes syödä mahaa täyteen kun elimistö/keho sanoo... "ei enää, olet jo kylläinen" "ei ole ruokahalua enää" "nyt riittää ruoka". "ei enää ruokaa".
pelkällä lihalla ja voi ruualla kyllä voin syödä itseni ähkyyn asti ja vielä jää ruokahalut huutamaan että jotain vois vielä syödä, mutta kun ei vaan sovi = maha ihan tiukalla ähkyssä. näin käy aina ja niin monesti todettu... ja kalorit on pilvissä eikä laihdu ja voin vielä huonosti ja mitä pahinta ruuan mielihalut vaan jäi.
kerrankin vedin 400 g porsaankyljystä aamupalaksi huom. voin kanssa siis voita joka haarukalliselle. ja mitä ihmettä maha täynnä ja ruokahalut ja mieliteot jyllää #-o
tai 1/2 grilli broileria nahkoineen kerralla ja ruokahalut vielä tallella.. jotain vois vielä ottaa...
eli kun hh on mukana ei tarvitse syödä itseänsä ähkyyn, kun ruokahalut loppuu.
Siis PUUROn ohella haaleista tusinatuotetuista ja joskus jauhoakin sisältävistä munista/kokkelista, pekonista-joka-puuttuu-yllättävän-monesta-suomihotellista, vaihtelevan-tasoisesta-leivästä, voista-jota-ei-myöskään-ole-aina-tarjolla, mitäänsanomattomista juustoista, pääsääntöisesti surkean makuisesta metukasta (yleisemmin siellä toki on mauttomia rasvattomia kinkkuleikkeleitä), parista siivusta kaukopaprikaa/tomaattia/kurkkua kera virallisterveellisen, maustamattoman salaatinlehden kera, väärän kypsyysasteen kaukohedelmästä, varsin vaatimattomasta kahvista, kevyt-UHT-kermasta (edes Börssissä ei ole muuta) ja asiakkaidensa johdosta ainakin mukavasti ylemmyydentuntoasi nostattavasta miljööstä? Noh, makunsa (ja kotiolonsa) kullakin
[/quote]
...haaleeta kokkelia, mitäänsanomatonta juustoa, surkeeta metukkaa, mautonta leikettä?!?!?!? Nyt paljastan melko yksinkertaisen vinkin mikä todennäköisesti pitää kropan paremmassa kunnossa ja voipi tuoda muutamia terveitä elinvuosiakin lisää: positiivinen asenne. Eli näin: kokkeli ei onneksi ole niin kuumaa, että suu palaa, vaan sen voi syödä heti, juustot on tuttuja ja turvallisia, joten niitä uskaltaa jokainen syödä, en välitä metukasta enkä kinkusta mutta onneksi tuota kananmunaa on tarjolla ja paprikasta tomaatista ja kurkusta saan raikkaat värit kananmunan päälle jne... Helppoa ja yksinkertaista eikös?
Eri vieras
[quote]Siis PUUROn ohella haaleista tusinatuotetuista ja joskus jauhoakin sisältävistä munista/kokkelista, pekonista-joka-puuttuu-yllättävän-monesta-suomihotellista, vaihtelevan-tasoisesta-leivästä, voista-jota-ei-myöskään-ole-aina-tarjolla, mitäänsanomattomista juustoista, pääsääntöisesti surkean makuisesta metukasta (yleisemmin siellä toki on mauttomia rasvattomia kinkkuleikkeleitä), parista siivusta kaukopaprikaa/tomaattia/kurkkua kera virallisterveellisen, maustamattoman salaatinlehden kera, väärän kypsyysasteen kaukohedelmästä, varsin vaatimattomasta kahvista, kevyt-UHT-kermasta (edes Börssissä ei ole muuta) ja asiakkaidensa johdosta ainakin mukavasti ylemmyydentuntoasi nostattavasta miljööstä? Noh, makunsa (ja kotiolonsa) kullakin[/quote][/quote]
...haaleeta kokkelia, mitäänsanomatonta juustoa, surkeeta metukkaa, mautonta leikettä?!?!?!? Nyt paljastan melko yksinkertaisen vinkin mikä todennäköisesti pitää kropan paremmassa kunnossa ja voipi tuoda muutamia terveitä elinvuosiakin lisää: positiivinen asenne. Eli näin: kokkeli ei onneksi ole niin kuumaa, että suu palaa, vaan sen voi syödä heti, juustot on tuttuja ja turvallisia, joten niitä uskaltaa jokainen syödä, en välitä metukasta enkä kinkusta mutta onneksi tuota kananmunaa on tarjolla ja paprikasta tomaatista ja kurkusta saan raikkaat värit kananmunan päälle jne... Helppoa ja yksinkertaista eikös?
[quote="Vieras"]Koska sinäkään et ylensyö, niin lienet myös hoikka kuten minäkin?[/quote] Montakos antibioottikuuria sinulla olikaan takanasi? http://www.nytimes.com/2014/03/09/opinion/sunday/the-fat-drug.html
Vaikka en laihduta niin oman painonpudotukseni aloitettuani karppauksen sai aikaan hormoonien normaalisoituminen, ensiksi insuliinien lasku kun hiilarit jäi pariinkymmeneen grammaan ja leptiiniresistenssin paraneminen kun fruktoosihana meni kiinni.
Eläkeläisenä hotelliaamiaiset kuuluvat nyt lähinnä vain etelän matkoihin ja siellä ei tosiaan ole ollut vaikeaa koostaa kunnon karppiaamiaista. Siellä ei juuri viitsikkään hankkia pahaa oloa hiilarimössöillä ja pilata siten päivän aktiviteetteja.
Vaikka en laihduta niin oman painonpudotukseni aloitettuani karppauksen sai aikaan hormoonien normaalisoituminen, ensiksi insuliinien lasku kun hiilarit jäi pariinkymmeneen grammaan ja leptiiniresistenssin paraneminen kun fruktoosihana meni kiinni.
Eläkeläisenä hotelliaamiaiset kuuluvat nyt lähinnä vain etelän matkoihin ja siellä ei tosiaan ole ollut vaikeaa koostaa kunnon karppiaamiaista. Siellä ei juuri viitsikkään hankkia pahaa oloa hiilarimössöillä ja pilata siten päivän aktiviteetteja.
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
*tyrsk* )
karppila pyörii ruokavalion ympärillä siitä höpöttäen.
... )